Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Kylä järven rannalla

Nurmijärvi ei enää ole järvi, mutta ainakin kirkonkyläläiset tietävät, mitä aluetta tarkoitetaan, kun sanotaan, että ”kävin järvellä lenkillä”.

Ja onhan koko pitäjä saanut siitä nimensä.

Nurmijärvi oli oikea järvi vielä sata vuotta sitten. Mikään komea järvi se ei ollut, vaan matala ja harmaavetinen, osin nurmettunut. Sen keskisyvyys lienee ollut alle metrin.

Järven eliöistä ja kasveista teki professori K.E. Kivirikko aikoinaan tutkimuksen. Hänellä oli kesäasunto järven rannalla. Järveä pidettiin hyvänä lintujärvenä, jota se osin on vieläkin.

Järven rannalla oli upeita pihapiirejä kuten Alb Koposen paikka ja pappila. Vanhat valokuvat kertovat herrasväen soutelusta järvellä keväisin, kun vesi oli korkealla.

Kyläjoen ja Luhtajoen rantapeltojen tulvahaittojen poistamiseksi haluttiin 1920-luvulla järven pintaa laskea ja joet perata. Perkaaminen onnistui ja järven veden pintakin vähän aleni, mistä seurasi ympäristöhaittoja. Kesällä järveltä kerättiin kortetta, jota käytettiin karjan rehuna.

1930-luvun lopulla alettiin suunnitella järven kuivaamista kokonaan.

Syynä olivat alhaisesta vedenpinnasta johtuvat haitat ja saatava viljelysmaa houkutteli.

Tämä tavoite yhä voimistui sodan aikana, jolloin Suomessa oli pulaa ruuasta ja tarvittiin peltoa siirtolaistiloja varten.

Vuonna 1945 aloitettiin järven kuivaustyöt. Se oli suuri hanke, jossa oli paljon työvoimaa ja suuria koneita. Valtio oli hankkeessa vahvasti mukana.

Järvelle kaivettiin kanavia, joista vesi pumpattiin – ja pumpataan edelleen – Luhtajokeen. Hyötyala on noin 250 hehtaaria, joka jaettiin kylän tilojen kesken pitkäaikaisia lainoja vastaan.

Järven hyötykäyttö aloitettiin 1950-luvulla. Siitä tuli oikea vilja-aitta. Järven kuivaamisesta toimitti Heikki Pukkila vuonna 2000 kirjan, joka löytyy kirjastosta.

Aina silloin tällöin on esitetty järven entisöimistä. Olisihan se upeata, jos Kirkonkylä olisi jälleen kylä järven rannalla. Se olisi kuitenkin teknisesti vaikea ja taloudellisesti kannattamaton hanke, eikä tulosta voisi verrata Järvi-Suomen vesistöihin.

Mutta vieläkin voi järven rannoilla kuulla satakielien laulavan ja muuttolinnut käyttävät järveä ”vanhasta muistista” levähdyspaikkana.

Kirjoittaja on ex toimittaja ja kuntapäättäjä (kok).