Toimittaja Anu Silfverberg esitti Helsingin Sanomien kolumnissaan, että päiväkodeissa tulisi luopua isänpäiväkorttien tekemisestä. Koska osa saattaa pahoittaa siitä mielensä. Jollain isä on kuollut, joku lapsi on saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla ja jollain saattaa olla isän sijaista kaksi äitiä.
Toimittaja kertoo kolumnissa tuntevansa monia ihmisiä, joille äitien- ja isänpäivien vietto päiväkodissa ja koulussa tuottaa joka vuosi kohtuutonta päänvaivaa. Hänen mielestään ei pitäisi luoda tilanteita, joissa lapset joutuvat selittelemään omia perheitään.
Monissa päiväkodeissa on kuulemma valittukin viettää isän- tai äitienpäivän sijaan läheisen päivää!
Päiväkotien ja koulujen tehtävä ei ole poistaa lapsilta pettymyksen aiheita, .
Tässä ajattelussa logiikka ilmeisesti on se, että jos yhdellä ei ole jotain, ei saa olla muillakaan. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään.
Samalla logiikalla kouluista on pitkään pyritty karsimaan suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvia kristillisiä juhlia. Suvivirren laulaminen, jouluevankeliumin esittäminen ja joulukirkoissa käyminen voi tuntua pahalta ateisteista tai muihin uskontokuntiin kuuluvista. Tasapäistämisen mukaan kielletään perinteet siis kaikilta!
Entä sitten urheilukilpailut? Eikö nekin kannattaisi kieltää? Häviäjästä tuntuu varmasti pahalta, kun joku muu voittaa ja itse jää viimeiseksi.
Tällä logiikalla myös kokeet voisi kouluista lopettaa. Tuntuu varmasti pahalle, jos luokkakaveri saa kympin ja itse vain kutosen.
Elämään kuuluu se, että ihmiset ovat erilaisia. Jokaisella on omat taustat, omat vahvuudet ja heikkoudet. Toisia elämä on kohdellut vähän paremmin kuin toisia. Mitä monikulttuurisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä moninaisempia ihmiskohtaloita, tapoja ja kulttuurieroja kohtaamme.
Päiväkotien ja koulujen tehtävä ei ole poistaa lapsilta pettymyksen aiheita, vaan opettaa heitä kohtaamaan elämän moninaisuus ja epätasa-arvoisuus. Maailma ei koskaan ole tasa-arvoinen, vaikka siihen kuinka pyrkisimme. Lapsille tulee jo varhain opettaa, että he ovat arvokkaita, vahvoja ihmisiä, vaikka heiltä puuttuisi jotain mitä muilla on.