Jos huomaat terveyspalvelujesi karkaavan ties kuinka etäälle, ei kyse ole palvelujen huononemisesta vaan palveluverkon suunnitelmallisesta kehittämisestä. Kun huomaat valmisteltavan päätöksiä, jotka taatusti heikentävät palvelujasi, ei mitään päätöksiä suinkaan olla tekemässä. Linjauksia sitä vain kehitellään.
Noin se menee.
Sanojen ja lauseiden pitää olla ehdottomasti arkielämälle vieraita.
Jo vuosikymmeniä sitten George Orwell mestarilliseen tapaansa kuvasi, kuinka byrokratiat aina ja kaikkialla ns. uuskielen avulla pyrkivät hämärtämään ihmisten kykyä nähdä asioita niin kuin ne ovat. Ihmiset uskotaan saatavan hiljaisiksi ja sopeutuviksi hallintaobjekteiksi, jos onnistutaan kuvaamaan todellisuus aivan toisenlaiseksi kuin ihmiset itse sen kokevat. Sanojen ja lauseiden pitää olla ehdottomasti arkielämälle vieraita. Ihmisille pitää välittää kuva upeasti, suunnitelmallisesti ja kansalaisille onnea tuovasta järjestelmästä. Ihmisten omat kokemukset on hämärrettävä merkityksettömäksi taustakohinaksi.
On surkuhupaisaa seurata, kuinka hyvinvointialueita rakennettaessa orwellilainen uuskieltä viljelevä maailma kehkeytyy silmiemme edessä juuri senkaltaisena ilmiönä, jollaista kirjailija aikoinaan osasi niin taiten kuvata. Todellisuus muotoutuu kaksikerroksiseksi. On ihmisten kokema todellisuus, jossa tutut palvelut karkaavat ties minne ja jatkuva epävarmuus piinaa mieltä. Toisaalta on byrokraattinen todellisuus, jossa on upeita palveluverkkoja ja jossa onnelliset ihmiset hymyssä suin astelevat lähipalvelujen hellään huomaan.
Tutkijat varmaan aikanaan selvittävät, kuinka orwellilainen maailma yksityiskohdittain meillä kehkeytyi. Hyvinvointialueiden tapauksessa tausta näyttää varsin yksinkertaiselta. Monimutkaisen poliittisen kiemurtelun seurauksena alueille on määritelty ylevät ja erittäin vaativat tehtävät, mutta riittäviä resursseja ei ole olemassakaan – ei materiaalisia, ei tiedollisia, ei henkilöstöön liittyviä. Siispä puheissa ja kirjoituksissa korostetaankin järjestelmän teoreettisia hienouksia ja ihmisten tosiasialliset kokemukset jätetään omaan arvoonsa.
Jospa joskus, edes yhden kerran, tehtäisiin uudistuksia, joissa ihmisten kokemusmaailma on ensisijalla eikä minkäänlainen poliittinen suhmurointi turmelisi lopputulosta! Sepä olisikin niin arvokas uudistus, että sitä jotenkin odottaa, vaikka ei uskoisikaan sen mahdollisuuteen nykyisenkaltaisen poliittisen kulttuurin vallitessa.
Kirjoittaja on nurmijärveläinen vapaa kirjoittaja.