Vuoden mittainen, osa-aikainen sijaisuuspestini Nurmijärven Uutisissa alkaa olla viimeistä loppulausetta vaille valmis. Saman mittaisen sijaisuuden tein kokoaikaisena jo pari vuotta aikaisemmin, joten Nurmijärvi oli tuttu paikka, jonne palasin mielelläni.
Olen todennut, että Nurmijärvi on monien mainoslauseidensa arvoinen. Aluksi ihastuin siihen, että niin Aleksis Kivi kuin moni muukin historiallinen asia on huomioitu kunnassa. Työn kautta pääsin sitten tutustumaan nykypäivään, paikkakuntalaisten iloihin ja suruihin. Samanlaisiahan ne ovat kuin muuallakin.
Monilla paikkakunnilla asukkailla voi olla alemmuudentunteita muihin kuntiin verrattaessa tai oman kunnan tekemisiä ei osata arvostaa samalla tavalla kuin ulkopuoliset niitä katsovat. Nurmijärveläiset ovat mielestäni terveen ylpeitä omasta kotiseudustaan, olivat he sitten syntyperäisiä tai muuttokuorman kanssa tulleita.
lauseidensa arvoinen.
Ehkä pienenä särönä joku voi nähdä sen, että monet klaukkalalaiset muistuttavat usein olevansa nimenomaan Klaukkalasta, eivätkä Nurmijärveltä. Moni muualla Suomessa asuva yhdistääkin Klaukkalan Vantaaseen. Suon kuitenkin klaukkalalaisille tämän ylpeyden aiheen. Asuuhan siellä lähes puolet kunnan väkimäärästä. En ole myöskään havainnut, että liikkeellä olisi mitään Klaukkala itsenäiseksi -ajatusta tai peräti suunnitelmia omaksi kaupungiksi julistautumisesta. Nurmijärvi on edelleen ylpeästi lande ja klaukkalalaiset siinä mukana.
Ensi vuonna tulen ”mainostamaan” Nurmijärveä, sillä kesäkuussa järjestetään suunnistuksen suurtapahtuma Jukolan viesti Porvoossa viikkoa ennen juhannusta. Se tulee olemaan esillä koko kevään ajan mm. sosiaalisessa mediassa ja nettisivuilla.
Jukolan viesti perustuu hyvin pitkälti Aleksis Kiven ja Seitsemän veljeksen perinteisiin. Yllättävällä tavalla kisassa on pystytty pitämään kiinni perinteistä ja perinteisistä asioista niitä kuitenkin koko ajan uudistaen. Nyt on siis käytännössä Aleksis Kivikin somemaailmassa mukana.
Toivotan kaikille Nurmijärven Uutisten lukijoille hyvää jatkoa!
Parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. (Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä).