Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Uskonnonvapaus 100 vuotta

Millaisia ihmisiä tänne Nurmijärven kirkkoon saa tulla?

Voiko tänne tulla ihmisiä, jotka asuvat muualla Suomessa? Voiko tänne tulla ulkomaalaisia?

Tällaisia yhteisiä pohdintoja meillä on Kotikirkko-viikoilla, joissa kolmasluokkalaiset pääsevät tutustumaan alueensa lähikirkkoon. Vierailu pidetään tunnustuksettomana, eli hengellisyyttä ei harjoiteta, sinne saavat tulla kaikki eri katsomuksiin kuuluvat. Vierailut ovatkin tavoittaneet myös eri uskontojen edustajia ja uskonnottomia lapsia.

Lasten vastaus kysymykseen siitä, kuka kirkkoon saa tulla, on usein se, että sinne ei saa tulla ulkomaalaisia. Kun aihetta puretaan siitä näkökulmasta, voidaanko me puolestamme käydä vaikka Pietarin kirkossa Roomassa, asia vähän selkenee. Kirkkoon saa tulla kaikki, se on joillekin ihmisille pyhä paikka.

Uskonnonvapauslaki täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus on merkittävä ihmisoikeus ja perusvapaus. Juhlavuonna halutaan tuoda esiin uskonnonvapauden myönteistä puolta: iloa, mahdollisuuksia ja toivoa. Samanaikaisesti on hyvä tiedostaa, että vapaus ei ole itsestäänselvyys. Vapautta on vaalittava ja sen hyväksi on jatkuvasti nähtävä vaivaa. Lainsäännön lähtökohtana oli positiivisen uskonnonvapauden edistäminen. Tavoitteena on ollut turvata uskonnonvapauden toteutuminen – vapaus uskoa ja olla uskomatta – sekä edistää mahdollisuuksia uskontojen tunnustamiseen ja harjoittamiseen.

Rohkaisen vanhempia puhumaan lapsille uskonnoista, oli oma vakaumus mikä tahansa. Ajattelen, että meidän tehtävämme on jakaa omaa uskonnontuntemustamme ja -lukutaitoamme ja muistaa se, että vaihtoehdot eivät ole kristinusko tai uskonnottomuus: erilaisia vähemmistöuskontoja on Suomessakin lukuisia. Voisimmeko olla kiinnostuneita ja kunnioittavia toisen vakaumusta kohtaan ja ottaa huomioon sen erityispiirteitä? Esimerkiksi ruokavaliossa, juhlapyhissä, rukousajoissa?

Tämän päivän maailma pakottaa meitä ymmärtämään eri kulttuureja, uskomuksia, vakaumuksia tai sitä, että niitä ei ole. On tärkeä ymmärtää, miksi jokin asia on toiselle pyhä ja millaisia ilmiöitä uskonnot tuottavat.

Olennaista on yhteyden ja ymmärryksen rakentaminen eri katsomusten ja perinteiden välillä, kohtaaminen ja yhteys. Ei haeta eroja. Uskonnonlukutaitoa tarvitaan siinä missä medialukutaitoa. Näemmehän sen jo nyt, kun sota pauhaa Euroopassa.

Meidän lastemme maailma on avoin ja globaali. Heidän pitää saada tietää myös siitä, että uskonto on joillekin ihmisille merkittävä, ja että sitä vakaumusta pitää kunnioittaa.

Kirjoittaja on Nurmijärven seurakunnan piirikappalainen ja seksuaalineuvoja