Pitäisi varata laivalippu Ruotsiin ja junalippu pohjoiseen. Pitäisi maksaa luento MobilePaylla ja käväistä Helsingissä. Leffalipun ostoon voisi käyttää Epassiin ladattua virkistyspottia. Ja mitä minä teen? Ähkin ja puhkin.
Asiat, joita aiemmin odotti innolla, on nyt voideltu lievällä ahdistuksella. Tulee tunne, että jos vain jäisi kotiin, antaisi olla. Miksi? Vaikka osaan käyttää tietotekniikkaa ihan kohtuullisesti, en voi sietää erilaisia puhelinsovelluksia, etenkään niihin liittyvää maksuliikennettä. En halua en halua, toistelen kuin uhmaikäinen.
En halua en halua, toistelen kuin uhmaikäinen.
Nurmijärven Opiston rehtori Jenni Karemo kertoo tässä lehdessä (NU 18.1.23) sivulla 10 olevassa jutussa Digiopastusta saa monessa pisteessä opistolle tulleen muun muassa Vanhusneuvoston kautta sellaista viestiä, että digiopastukselle on kova tarve. Erityisesti omien terveysasioiden hoitaminen netissä puhuttaa hänen mukaansa kuntalaisia.
Karemo kertoo myös, että viitisen vuotta sitten opistossa oli vuosittain kymmeniä eläkeikäisten tietotekniikkakerhoja ja alkeistason kursseja vuosittain. Enää niitä ei ole, sillä yhä isompi osa eläköityvistä henkilöistä on käyttänyt työssään tai vapaa-ajallaan tietotekniikkaa. Tämä ei Karemon mukaan tarkoita sitä, että kaikki työ- ja eläkeikäiset osaisivat käyttää tietokonetta ja älypuhelinta tai niiden arkisovelluksia sujuvasti.
Onneksi apua on saatavilla. Nurmijärvellä toimii kokonainen digiverkosto, jonka tavoitteena on koota yhteen kaikki kunnan alueella digiopastusta antavat tahot. Ja niitä on paljon, esimerkiksi digikahvilat, digikerho sekä erilaiset henkilökohtaiset digiopastustuokiot.
Mistä taitamattomuus näissä asioissa sitten kumpuaa? Voin puhua vain omista tuntemuksistani digipalveluihin ja etenkin sovelluksiin liittyen. Minua vaivaavat muutosvastarinta, ylpeys, arkuus ja laiskuus. Haluan, että lippuluukun toisella puolella on ihminen, joka ojentaa minulle lipun ja voin samalla vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan. En halua tunnustaa osaamattomuuttani ja pyytää apua, jota kyllä olisi saatavilla. Arkuus taas liittyy maksuasioiden hoitoon uusilla välineillä. Ja laiskuus, sehän nyt on vain laiskuutta.
Olen nyt analysoinut asian omalta kohdaltani. On aika tarttua toimeen, ennen kuin se on myöhäistä ja oppimiskykyni kadonnut taivaan tuuliin. Tsemppiä ja rohkeutta muillekin näiden asioiden kanssa kamppaileville!