Kansa on viisas, vai onko? Vanhan kansanviisauden mukaan saisi kuluttaa vain sen verran, mihin on varaa. Sen sijaan ”hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa”.
Varojen ylittämistä perustellaan yleensä sillä, että ”satsataan tulevaisuuteen”, ja että hanke on ”välttämätön”.
Nurmijärvellä on käynnissä toinen kierros nuukuuskampanjaa, jossa yritetään löytää tuntuvia supistuksia kunnan menoihin. Ajurina on pakko.
Edellisellä kierroksella vähennyskohteita löytyi toista sataa, joista valtaosa jäi toteuttamatta. Ne ammuttiin alas viimeistään kunnanvaltuustossa. Perusteluna oli kunkin menon välttämättömyys tai ainakin hyödyllisyys. Jokainen kohde oli aina jollekin ryhmälle kynnyskysymys. Usein käy niin, että menoja vain keksitään lisää. Siinä poliitikot ovat parhaimmillaan.
Kyse ei tietenkään ole vain Nurmijärvi-ilmiöstä, vaan sama päätee muuallakin ja koko maan asioissa. Johtavat poliitikot tuskailevat parasta aikaa vaalien lähestyessä valtiontalouden tasapainottamisen kanssa. Menojen vähennyskohteita ei haluta esittää, vaikka niitä kuinka tingataan. Presidenttikin sanoi nykyisen hyvinvointimme perustuvan velkarahaan.
Edellisten hallitusten synneistä eli menoleikkauksista muistutetaan ja niiden sanotaan olevan nykyongelmien syynä. Itse uskon, että leikkaukset ovat aikanaan olleet viisaita ja toimineet tulevaisuuden hyväksi.
Esimerkiksi, ellei viime hallituskaudella olisi julkisten menojen kasvua hillitty, olisimme nyt vielä vaikeammassa tilanteessa.
Syyttävä sormi voi ainakin vähän osoittaa myös meihin äänestäjiin.
Vaaleissa arvostetaan heitä, jotka lupaavat lisää, vaikka lupaukset olisivat kuinka epärealistisia – ja jäisivät toteutumatta.
Kaikilla aloilla kaivataan ”lisää resursseja”. Missä on se lähde, josta niitä resursseja pulppuaa? Sen pitäisi olla työ, yrittäminen ja vienti, joten pidetään niistä huolta.
”Lisää rahaa” ei välttämättä edes ole paras keino ratkaista ongelmia.
Ajatellaan Viroa, jolla on paljon meitä pienemmät taloudelliset resurssit, mutta on ainakin koulun ja tietotekniikan kehittämisessä meitä edellä.
On vaara, että löysä raha tappaa luovuuden. Olisiko vanha kansa sittenkin oikeassa?
Kirjoittaja on ex-toimittaja ja kuntapäättäjä (kok.)