Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Ajan kehitys vauhdittaa metsätaloutta. Energiakriisi pistää metsän hakkeen ja hakkuutähteet liikkeelle. Markkinapuulla kaikilla lajeilla on kysyntää.
Puun käyttö lähitulevaisuudessa lisääntyy merkittävästi, kun meneillään olevat investoinnit potkaistaan käyntiin. Tuontipuun loppu lisää entisestään kotimaisen puun käyttöä. Nämä kaikki ovat metsänomistajan suuntaan hyviä uutisia.
Tästä huolimatta metsänomistajaa närästää raakapuun hintakehitys. Jalosteiden vienti ja sen hintakehitys on ollut pitkään positiivisesti voimakasta. Se on vahvistanut puun käyttäjien maksukykyä raaka-aineesta. Sitä vaan ei ole annettu kannolle.
Huonoja uutisia metsänhoidosta.
Ensiharvennus on metsänhoidon toimenpiteistä tärkein vaihe. Tarkastuskohteista 60 prosenttia ei täyttänyt vaadittavia suosituksia. Ei mikään yllätys. Tästä on kuiskittu jo koko 2000-luvun. Nyt vasta siitä on puhuttu ääneen.
Vika ei ole metsänomistajien. Uuden sukupolven metsänomistajat ovat pääosin niin sanottuja etämetsänomistajia. Tästä johtuen heidän metsäsuhteensa on hieman etäinen.
Käytännön syistä metsäomaisuuden hoito uskotaan ja luotetaan valtakirjalla paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle ja niiden ammattilaisille. Ja nyt onkin kysymys siitä, että valvonta on pettänyt. Tappiot ovat pitkässä juoksussa ensikädessä metsänomistajan ja toissijaisesti puuta käyttävän teollisuuden.
Ensiharvennuksella rakennetaan ja ratkaistaan koko kiertoajan (60–80 vuotta) tulos. Sillä ohjataan maan tuottokyky kohteen parhaimpaan ja kasvukykyisempään puustoon.
Metsänomistajain edunvalvonnassa on vakavia puutteita.