Kuten monista tämänkin lehden lukijakirjoituksista on käynyt selville, hyvinvointialueemme Keusoten vastaanotoille on jokseenkin mahdotonta päästä eikä puhelinsoittoihinkaan vastata järjellisessä ajassa.
Asioidessani Nurmijärven Kirkonkylän terveyskeskuksessa helmikuun alkupuolella aulaan oli ilmaantunut kuvan esittämä automaatti, jonka kyljessä lukee Ilmoittaudu tässä, mutta johon oli kiinnitetty lappu Ei käytössä!. Tämä kuvaa osuvasti Keusoten koko toimintaa.
Vanhaan parempaan aikaan terveysasemalla oli aina niin henkilökuntaa kuin potilaita, puhelimiin vastattiin ja lääkäriinkin pääsi kohtuullisessa ajassa. Nyt paikka on autio, käytävillä ei liiku sen enempää henkilökuntaa kuin asiakkaitakaan eikä edes päivystyksessä ole juuri ketään. Eihän päivytykseen voi mennäkään kuin luvan kanssa ja soittopyyntöön vastaaminen voi venyä päiviksi eli kiireellistäkään hoitoa ei siis saa. Vastuuhoitajakaan ei koskaan vastaa puhelinnumerossaan.
Potilastoimistossa on ollut lappu luukulla jo vuosia, joskin lasikopin seinässä vielä lukee Potilastoimisto suljettu eikä käytävän seinällä olevaa nuoliopastetta Potilastoimisto kukaan ole ehtinyt poistaa. Koko paikassa ei ole ketään, jolta edes kysyä neuvoa mihin mennä.
Nykyisin ainoa henkilökunnan edustaja, jonka terveyskeskuksen käytävillä näkee, on yleensä siivooja kärryineen. Hyvin on saatu potilaatkin siivotuiksi pois. Tuskin he ovat lakanneet äkkiä sairastamasta eli syy on muualla.
Mitä terveyskeskukselle ja koko hyvinvointialueelle oikein on tapahtunut? Onko sen tehtäväkuva muuttunut täysin? Miten on voitu tulla tällaiseen tilanteeseen? Kunpa joku ironisesti nimetyn hyvinvointialueen edustaja joskus edes yrittäisi vastata. Mutta heillä ei ole aikaa, kun pitää suunnitella, kehittää, laatia strategioita, parantaa palveluja ja kehua omaa toimintaa.
Varsinainen tehtävä eli potilaiden hoitaminen on unohtunut. Me asiakkaat asumme pahoinvointialueella.