Kahdeksankymmentäluvun äskettäin ilmestynyt historia on otsikoitu ”Me halusimme kaiken”. Vaalilauseina opiskelijavaaleissa oli muun muassa ”lisää kaikkea ja hyvä paremmaksi” ja ”lantturaaste helvettiin”.
Seuratessani vaalimainontaa nyt, sen sisällöllinen kirjo ei näytä muuttuneen tästä. Kun eläkeläisenä on ollut mahdollisuus perehtyä tutkimuslaitosten arvioihin missä ollaan ja minne mennään, puistattaa. Kannattaako edes mennä äänestämään? Käydäkö vain piirtämässä äänestyslippuun Harald Hirmuisen kuva?
Kristillinen maailma elää paaston aikaa. Idean voi nykyaikaisittain sanoa, että pysähdytään miettimään ja kokeilemaan, mikä on tarpeellista, mikä tarpeetonta. Voisi miettiä esimerkiksi minun ja älypuhelimen suhdetta. Ajatusta voisi kuvata: kevätaurinko paljastaa syksyn ja talven ”tahrat” ikkunoissa. On niiden puhdistamisen aika. Että keväinen maisema voisi näkyä. Että olisi syytä uuden syntymisen juhlaan.
Vaalijulistuksissa ja pyrkimyksissä paaston periaatteelle soisin tilaa. Sopisi verrata ulostuloja esimerkiksi Sitran megatrendiennusteen arvioihin, ”pestä ikkunoita”.
Sopisi pysähtyä pyrkimyksiä esiteltäessä miettimään, mitä ostaa tai tarjota, jos ei ole riittävästi rahaa. Eniten minua häiritsee ”psykopuhe” (kaiken psykologisointi), joka on irrallaan monta kertaa ihmisen arjesta ja ns. julma optimismi. Siinä luvataan mitä vaan, kunhan seuraat ohjeita. Omat trendit pitäisi suhteuttaa megatrendien kanssa.
En tiedä, voivatko ihmiset ylipäätään huonommin nyt kuin ennen. Esimerkiksi aikanaan operaatio Saappaan perustajajäsenenä en alkuunkaan ymmärrä keskustelun sävyjä nuorison tilasta. Hyvinvoinnin varmisteluvarustelun jatkuva paisuttaminen saattaa perustua käsitykseen, että nyt jos koskaan voidaan tosi huonosti, nyt ihmisoikeudet ovat erityisessä vaarassa.
Selailin äskettäin kirjaa ”Kahdeksan kuplan Suomi – yhteiskunnan muutosten syvät tarinat”. Pesen näin omia ikkunoitani.
On aika muistella, olisiko esimerkiksi Martin Luther Kingin ajatuksesta jotakin opittavaa. King totesi: ”Jos et pysty kävelemään, ryömi – mitä teetkin, etenemistä pitää jatkaa”. Ajatus lausuttiin hyvin vaikeana aikana.
Jos vaalijulisteissa näkisin edes häivähdyksen ”ei kaikkea hyvää eikä kaikkea paremmaksi” tai ” lantturaaste ok” saattaisin jopa kirjoittaa vaalilippuun numeron.
Tässä iässä soutaa mielellään omilla airoilla. Tiedän, että omilla airoilla soutavia on nyt enemmän.
Kirjoittaja on Nurmijärvellä asuva eläkeläispappi.