Unissakävely voi olla jopa kohtalokasta: "Aikuinen on lähtenyt ulos ja tietämättään autoilemaan" – Sanna Rantanen, 45, on etsinyt tytärtään sängyn alta ja lukinnut koiransa häkkiin

Mauri Kunnaksen lastenkirjoissa seikkailee merkillinen hahmo, Herra Hakkarainen. Tuo tunnettu unissakävelijä vaeltelee kädet ojossa ja joutuu mitä ihmeellisimpien tapahtumien keskelle.

Myös tosielämän herrahakkaraiset voivat ajautua öisillä seikkailuillaan kummallisiin tilanteisiin.

– Maailmalla, Suomessakin, tunnetaan tapauksia, joissa aikuinen on kävellyt unissaan ulos ja lähtenyt tietämättään autoilemaan. Öinen ajelu on paljastunut seuraavana päivänä, kun unissakävelijän auto on löytynyt eri parkkipaikalta, kertoo Helsingin uniklinikan tutkimusjohtaja, professori, neurologi Markku Partinen

Unissakävely voi toisinaan olla vaarallistakin: unissakävelijä voi joutua kotona tapaturmiin, ja ulos mennessään hänelle voi käydä pahemminkin.

– Kolmisen vuotta sitten oli Suomessa tapaus, jossa usein unissaan kävellyt nainen menehtyi. Hän oli lähtenyt unissaan ajamaan autoa ja kolaroinut, Partinen kertoo.

Kohtalokkaat turmat ovat onneksi erittäin harvinaisia.

– Sellaisesta en ole kuullut, että joku olisi unissaan avannut vaikkapa kerrostaloasunnon ikkunan ja pudonnut sieltä alas.

Lapsilla unissakävely eli somambulismion normaali, satunnainen ilmiö, mutta aikuisilla se on harvinainen.

– Sitä esiintyy 0,5–4 prosentilla aikuisikäisistä riippuen otoksesta, Partinen kertoo.

Unissakävely voi kestää minuuttejakin, mutta tyypillisimmin sen kesto on muutamia sekunteja. Osalla kävelijöistä on silmät auki, ja he saattavat vastata kysymyksiin, vaikka heillä ei ole täyttä tietoisuutta.

Unissakävely ei ole aikuiselle useinkaan miellyttävä asia.

– Uniklinikalle tulee kuukausittain asiakkaita, jotka kokevat häpeää ja ahdistusta sen takia. He ihmettelevät, mistä on kyse, Partinen kertoo.

Osa aikuisista ei pidä unissakävelyään häiritsevänä, mutta osalle se voi aiheuttaa unettomuutta ja ahdistushäiriötä, sanoo puolestaan KL-instituutissa toimiva psykologi Soili Kajaste

– Eräs yksin asuva potilas pelkäsi, että hän kävelee ulos asunnostaan ilman avainta eikä pääse takaisin sisälle, Kajaste kertoo.

Kajasteen mukaan yleensä unissakävely on aikuisilla merkki siitä, ettei kaikki ole elämässä kunnossa.

– Usein hänellä voi olla liikaa stressiä tai liiallista alkoholinkäyttöä, Kajaste arvioi.

Unissakävely voi johtua muistakin syistä. Sitä voi ilmetä kuumesairauden yhteydessä tai raskaan rasituksen jälkeen.

– Myös tsolpideemia sisältävä unilääke voi laukaista naisilla unissakävelyn, Partinen sanoo.

Toisinaan ilmiön taustalta voi löytyä myös mieltä ahdistava vanha trauma, joka sekoittaa unielämää.

Unissakävely ei kuitenkaan suoraan liity psykososiaaliseen ongelmaan.

Häiriötä hoidetaan havaitun juurisyyn mukaisesti. Aikuisilla usein toistuvan unissakävelyn hoitona voidaan käyttää lääkkeitä, jotka vähentävät syvää unta. Myös psykoterapia voi auttaa. Partisen mukaan hoitotulokset ovat monesti hyviä.

– Usein hoidoksi riittää vain elintapojen korjaaminen ja elämänrytmin säännöllistäminen, Kajaste kertoo.

Jos aikuinen kävelee unissaan, sitä tapahtuu hänelle yleensä harvoin. Jos hänellä on unissakävelyä viikoittain, se voi liittyä yölliseen epilepsiakohtaukseen.

– Vuosittain tulee ilmi muutama tapaus, joissa todetaan, että ihmisellä on yöllistä epilepsiaa. Sen taustalta voi löytyä aivovamma tai -kasvain. Ne ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia unissakävelyä tutkittaessa, Partinen kertoo.

Sanna Rantanen, 45, on kävellyt usein unissaan aikuisiällä.

– Välillä kaksikin kertaa yössä, Rantanen kertoo.

Hänellä säännöllinen unissakävely ei liity mihinkään sairauteen.

Tyypillisesti Rantasen unissakävelyt kestävät lyhyen tovin. Yleensä hän astelee makuuhuoneestaan keittiöön tai olohuoneeseen, joissa hän saattaa siirrellä tavaroita tai etsiä jotakin. Sitten hän havahtuu hereille.

– Olen herännyt lieden edestä lämmittelemästä. Olen lukinnut koirani matkahäkkiin vetämällä vetoketjun kiinni. Olen laittanut lompakon ja kännykän jääkaappiin, Rantanen muistelee öisiä seikkailujaan.

Hämeenlinnalaisella lähihoitajalla on aikoja, jolloin unissakävely on jatkuvaa, ja "normaaleja" aikoja, jolloin sitä tapahtuu silloin tällöin.

– Normaalisti kävelen pari kertaa kuukaudessa. Nyt on se vaihe menossa.

Välillä voi sitten tulla kausia, jolloin Rantanen kävelee unissaan joka yö ja tekee aina samoja asioita. Jaksot on laukaissut jokin merkittävä elämänmuutos, kuten uusi työ, muutto tai lapsen syntymä.

– Kun sain ensimmäisen tyttäreni, aloin etsiä häntä öisin sänkyni alta, Rantanen päivittelee.

Viimeksi hänellä oli unissakävelykausi viime vuonna.

– Etsin vieraita joka yö olohuoneesta, ja puin häveliäisyyssyistä lisää vaatteita.

Tällaista Rantanen on tehnyt silloin tällöin aiemminkin, noin neljän viime vuoden ajan.

Unessakävelyjaksot ovat loppuneet ainakin joksikin aikaa, kun Rantanen on tehnyt itselleen riittävän selväksi, ettei ole hätää – esimerkiksi, ettei vieraiden takia tarvitse pukeutua.

Mitään ikävää ei ole Rantasen mukaan sattunut unissakävelyn aikana: hän ei ole satuttanut itseään eikä muita eikä mennyt ulos. Unihäiriö ei ole haitannut häntä siinä määrin, että hänen olisi tarvinnut hakea siihen hoitoa.

Ajoittain unissakävely on kuitenkin hieman huolettanut, esimerkiksi esikoisen syntymän jälkeen. Äiti pelkäsi, että hän nostaa tyttärensä unissaan pinnasängystä ja lapselle käy jotain.

Rantasen öisiä vaelteluja ovat todistaneet muun muassa molemmat, nyt jo täysi-ikäiset tyttäret.

– He ovat usein tavanneet minut keittiössä tai olohuoneessa. En herää, kun he puhuttelevat minua, mutta "huijaan" unissani, että olen hereillä. Sitten aamulla puidaan, oliko äiti yöllä hereillä vai ei.

Jos aikuinen kävelee unissaan, lähes aina hän on tehnyt niin myös lapsena. Tämä pätee Rantaseenkin.

– Ensimmäinen muistoni unissakävelystäni on, kun olin 8-vuotias.

Alttius unihäiriölle on perinnöllinen.

– Molemmat tyttäreni ovat kävelleet lapsena unissaan.