Kello 05 ylös ja ensimmäisen tunnin aikana hikiliikuntaa ja opiskelua – "Toistan sinnikkäästi aamurutiinia, mutta univelka painaa", sanoo vuorotyötä tekevä Elina

Olen aina ollut enemmän aamu- kuin iltavirkku. Herään normaalisti kuuden seitsemän välillä.

Nyt olen ottamassa vastaan haasteen. Yritän kolmen viikon ajan herätä ennen kukonlaulua ja ottaa kanadalaisen Robin Sharman kehittämän ”voittajantunnin” haltuun.

Johtajuusvalmentaja Sharma on kirjoittanut 5 am club -kirjan, jossa hän kannustaa ihmisiä heräämään aamuviideltä. Sharma kutsuu ensimmäistä hereilläolotuntia voittajantunniksi.

Tunti jaetaan kolmeen osaan. Ensin on tarkoitus harrastaa 20 minuuttia hikiliikuntaa, kuten käydä juoksemassa. Seuraavaksi meditoidaan tai kirjoitetaan esimerkiksi päiväkirjaa. Viimeiset parikymmentä minuuttia opiskellaan jotakin uutta.

Sharman mukaan tällä metodilla pitäisi saada energinen alku päiviin. Menetelmää pitäisi kokeilla 66 päivää, jotta siitä tulee rutiini.

1 Ensimmäisen viikon alussa olen jännittynyt ja innoissani.

Sharma herää itse varttia vaille viisi, jotta hän ehtii juoda kupin kahvia ja tehdä muut aamutoimet jo ennen viittä. Panen oman herätyskelloni herättämään kello 4.50. Asettelen juoksuvaatteet eteisen tuolille, levitän joogamaton työhuoneeni lattialle ja nappaan Karita Tykän Hyvä elämä -kirjan kirjapinosta. Menen sänkyyn tunti aikaisemmin kuin yleensä eli kello 22, mutta pyörimiseksihän se menee: arvelen nukahtaneeni kello 23.

Vaikka maanantaiaamu on kolea ja sateinen, herään virkeänä. Juon lasin vettä, harjaan hampaat ja kiskon juoksuvaatteet päälle.

Juoksulenkin jälkeen on ihana olo. Meditoinnin sijaan päätän tehdä joogamatolla muutaman aurinkotervehdyksen. Seuraavaksi luen kirjaa ja juon aamukahvia.

Tuntuu oudolta, miten paljon olen saanut aikaan kuuteen mennessä.

Torstaina totuus iskee kasvoja vasten. Olen nukahtanut edellisenä iltana vasta kello 23, vaikka menin sänkyyn jo yhdeksältä. Väsyttää vietävästi. Koiranikin katsoo minua peiton alta eikä suostu lähtemään kanssani aamulenkille. Teen rutiininomaisen juoksulenkin, muutaman aurinkotervehdyksen ja lopuksi luen kirjaa kahvia nautiskellen.

Olo on lopulta ihan hyvä, vaikka unimäärä jäikin liian vähäiseksi.

Toisella viikolla olen töissä iltavuorossa, joka päättyy kello 21.30. En saa yhtenäkään iltana ennen puoltayötä unen päästä kiinni. Iltavuorojen jälkeen menee oma aikansa rauhoittumiseen.

Aikaiset aamuherätykset tuntuvat poikkeuksetta rankoilta viiden tunnin unien jälkeen.

2 Toisella viikolla päätän olla itselleni hieman armollisempi.

Tiistaina päätän aurinkotervehdysten sijaan tehdä puhelimeni sovelluksen kautta ohjatun meditaation. Herään joogamatolta kahdeksalta aamulla.

Seuraavana aamuna panen kellon soimaan vasta 5.45. Aamukuuden maissa herääminen on paljon helpompaa kuin viideltä, vaikka pientä univajetta on vieläkin. Saan kuitenkin paljon energiaa aamuisista lyhyistä juoksulenkeistä.

Toistan sinnikkäästi uutta aamurutiinia, mutta univelka painaa. Otan tavaksi ottaa pienet päiväunet ennen iltavuoroa. Viikonloppuna en edes pane kelloa soimaan, vaan päätän nukkua univelkani pois.

Herään sunnuntaina vasta yhdeltätoista.

Ennen kuin kolmas viikko alkaa, päätän panostaa tarpeeksi pitkiin yöuniin. Teen sen silläkin uhalla, etten voi joka aamu herätä viideltä. En halua kerätä enää univelkaa. Jostain syystä alan havahtua hereille ennen aamuviittä ilman herätyskelloakin. Koiranikin suostuu lähtemään lenkille mukaan.

Tuntuu hyvältä, kun jo ennen kukonlaulua on liikkunut, rentoutunut ja lukenut mielenkiintoista kirjaa. Otan myös kirkasvalolampun joogamaton viereen ja nautin valosta.

Kirjoitan päiväkirjaani muutamia huomioita: Tämä testi olisi pitänyt tehdä kesällä, kun on valoisaa jo viideltä. Uuden aamurutiinin opetteleminen olisi varmasti helpompaa silloin.

3 Kolmannella viikolla huomaan, että vuorotyöläisen on vaikea noudattaa Sharman metodia.

Huomaan, että minulle on luontevaa käydä nukkumaan kello 23 ja herätä noin seitsemän tuntia myöhemmin.

Eräänä aamuna pohdin joogamatolla, että metodi sopii varmasti paremmin niille, joilla on säännölliset työajat. Vuorotyön takia on vaikea mennä nukkumaan samaan aikaan joka päivä. Pidän Sharman metodista, mutta ainakaan tähän elämäntilanteeseen kello viideltä herääminen ei sovi.

Päätän, että tulevaisuudessa teen edes yhden osan Sharman metodista joka aamu: harrastan joko hikiliikuntaa, meditaatiota tai lukemista ennen päivän muita askareita. Saan enemmän aikaan, kun aloitan aamuni tehokkaasti.

Sharmakin myöntää kirjassaan, että ensimmäiset 22 päivää ovat vaikeimmat.

Kirjoittaja: Elina Iiskola