Niku, 19, katosi matkalla Tukholmaan – Äidin tuska on jatkunut jo 13 vuotta: "Olisi helpompaa olla ajattelematta, mutta en halua unohtaa"

PERHE: Muistan, miten istuin vain pihassa ja puhelin oli tuolin nojalla. Lähettelin viestejä ja soittelin Nikulle, mutta vastausta ei koskaan tullut, äiti Jaana Jauhiainen muistelee.

Niku oli kadotessaan 19-vuotias. Jaana Jauhiaisen kotialbumi

Tomi Kangasniemi

Jaana Jauhiainen istuu kodissaan Paimion Tarvasjoella. Edessä on laatikko, jossa on kuvia 19-vuotiaasta Nikusta Siellä on adresseja, kortteja... tuntemattomilta ihmisiltä.

Jaanan Niku-poika katosi jälkiä jättämättä 16. kesäkuuta vuonna 2006.

– Olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi ajatella, mutta en halua myöskään unohtaa.

Mitä Nikulle sitten tapahtui?

Hän lähti kolmen kaverinsa kanssa laivareissulle Tukholmaan. Parikymppisten nuorten miesten lisäksi matkassa oli vanhempi huoltaja. Nuoret miehet viettivät laivalla aikaa normimenoin. Käytiin tax freessä, laivan ravintolassa ja lopulta yökerhossa.

Niku tapasi yökerhossa kaksi naista, joiden kanssa hän tanssi ja vietti aikaa. Hän käväisi naisten kanssa myös seurueensa pöydässä. Viimeiset havainnot Nikusta ovat laivan turvakameraan tallentuneet kuvat puoli neljältä aamuyöstä. Hän ei ole enää naisten seurassa.

Kun Jaana kertoi Nikun kohtalosta Kadonneet tv-ohjelmassa 2007, esitettiin Nikun katoamiselle monia vaihtoehtoja. Oliko hän astunut maihin Tukholmassa ja jäänyt sille tielle? Vai oliko hän päätynyt mereen;joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan?

– Haluan ajatella, että hän on hypännyt mereen. Vaikka laivayhtiö sanoi silloin, että he tietäisivät, jos niin olisi käynyt.

Jaana kertoo, että on helpompaa ajatella, että Niku on päättänyt itse päivänsä. Näin, vaikka ei se silloin tuntunut todennäköiseltä.

– En halua edes ajatella, miten naiset liittyvät juttuun. Vaikka ei Niku ollut mitenkään itsetuhoinen, ei sitä voi tietää. Ihmisistä ei aina näe päältä. Hän on voinut mennä kannelle ja temppuilla jotain. Sen ikäisenä luulee olevansa kuolematon.

Niku oli juuri ostanut olutta ja tupakkaa. Hänen reppunsa oli hytissä. Repussa oli myös 70 euroa rahaa.

Nämä seikat eivät puhu sen puolesta, että Niku olisi päättänyt yhtäkkiä jäädä Tukholmaan.

Toisaalta oman käden kautta lähtö ei sekään tunnu. Niku oli juuri päättänyt ammattikoulun. Hänellä oli kesätyöpaikka, ja armeija oli edessä syksyllä. Hän oli kuitenkin jättänyt IRC-gallerian tililleen päivityksen, että hän lähtee laivalle ja palaa joko "hieman krapulassa tai arkussa". Tämän kaverit kuitenkin tulkitsivat ainakin tuolloin vitsiksi.

Rikos on aina mahdollinen. Aasialaistaustaisten naisten identiteettiä ei ole koskaan saatu selvitettyä.

Ei, vaikka heidän kuvansa julkaistiin sekä Suomen että Ruotsin lehdissä. Heidän nimeään ei löytynyt matkustajaluettelosta. Tämä ei ole tavatonta, sillä myös Niku matkusti toisen henkilön sijasta. Kaikki laivasta jalan poistuvat henkilöt kuvataan. Naiset ovat siis todennäköisesti poistuneet laivasta autokannen kautta. Näin Nikukin olisi voinut päätyä Ruotsin puolelle.

Ongelmia aiheuttaa myös se, että osa laivan valvontakameroista oli huollossa. Näin esimerkiksi kannelta ei ole tallentunut kuvamateriaalia.

Nikun katoaminen oli Jaanalle ja koko perheelle kova paikka. Jaana muistelee, miten hän sai kuulla katoamisesta, kun mies soitti hänelle töihin. Pojat palasivat reissulta mukanaan vain Nikun reppu.

– Muistan, miten istuin vain pihassa ja puhelin oli tuolin nojalla. Lähettelin viestejä ja soittelin Nikulle, mutta vastausta ei koskaan tullut.

Seurakunnan kanssa järjestettiin tilaisuus, jossa etenkin nuoret pääsivät keskustelemaan. Paikalla oli Jaanan mukaan varmasti sata henkeä.

Jaanalle oli kuitenkin pian luvussa lisää surua. Hänen isänsä kuoli reilu puoli vuotta myöhemmin saatuaan sairauskohtauksen. Sitten loppuvuodesta kuoli hänen äitinsä keuhkokuumeeseen sairaalassa.

– Vuosi meni kuin usvassa. Kävin töissä, ja työnantajalle kiitokset. En tiedä mitä siitä työnteosta aina tuli. Kävin myös psykoterapiassa Turussa. Se oli raskasta aikaa. Matkoilla paruin välillä autossa niin, etten edes nähnyt mitään, Jaana muistelee.

Mies, sisko ja muu perhe oli iso tuki ja turva Jaanalle. Nikun kolmesta sisaruksesta Riina-siskon tanssiharrastus tuli tosi tärkeäksi.

– Oli tosi tärkeää, kun kuskasin Riinaa harkkoihin Turkuun. Töiden jälkeen välillä tuntui, että istuin vain autossa vuosia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.