4000 haki kovapalkkaiseen työhön, 9 valittiin: näitä ominaisuuksia lennonjohtajalta vaaditaan – "Ammattitaito punnitaan kiire- ja poikkeustilanteissa"

Osmo Liimatainen toimii aluelennonjohdon vuoroesimiehenä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Päivi Tuovinen

toimitus

Yli 4 000 hakijaa. Vain yhdeksän pääsi sisään. Osmo Liimatainen, 37, oli yksi heistä, jotka hyväksyttiin aikoinaan lennonjohtajakoulutukseen.

Vantaalaisessa Avia Collegessa on äärimmäisen tiukka seula.

Äärimmäinen on myös Liimataisen harrastus, 100 kilometrin ultrajuoksu.

Mikä supermies hän oikein on?

Voisi letkauttaa, että aika suorastaan lentää, kun lennonjohtajan kanssa keskustelee.

Liimatainen on nähnyt alan monesta näkökulmasta. Nykyään hän toimii Air Navigation Services Finland Oy:n lennonjohdon vuoroesimiehenä ja konsulttina, joka neuvoo lentoyhtiöitä lentämään entistä kustannustehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin.

Monia houkuttelee lennonjohtajan ammattiin muhkea palkkapussi. Duunitori.fi:n mukaan lennonjohtajan kuukausipalkka on keskimäärin 7 000 euroa.

Liimatainen kuitenkin sanoo, ettei hän hakeutunut ammattiin rahan takia. Sen sijaan häntä motivoi kiinnostava työ, jossa saa sujuvoittaa liikennettä ja haastaa välillä itsensä.

– Lennonjohtajan ammattitaito punnitaan kiire- ja poikkeustilanteissa. Esimerkiksi sairauskohtauksia sattuu lennoilla yllättävän usein, ja silloin pitää järjestellä laskeutumisvuorot ja muut legopalikat uusiksi. Samalla pitää huomioida aikataulut, reititykset, matkustajien viihtyvyys ja ympäristöasiat.

Pienenä Liimatainen haaveili lentäjän ammatista. Jyväskyläläispoika harrasti lennokkien lennättämistä ja kävi katselemassa sotilaskoneita Tikkakosken lentokentällä.

Kiinnostus ei tullut veren perintönä: suvussa ei ole ilmailuväkeä.

Nuorukaisena Liimatainen meni Tikkakoskelle varusmiespalvelukseen ja aloitti ilmavoimissa johtokeskuslinjalla.

– Siitä syntyi kipinä lennonjohtamiseen.

Varusmiespalveluksen jälkeen Liimatainen opiskeli hetken tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa. Sitten hän äkkäsi lehti-ilmoituksen, jossa haettiin lennonjohtajia kaksivuotiseen koulutukseen.

Pohjaksi koulutukseen riittävät ylioppilastutkinto tai lukion oppimäärä tai ammatillinen toisen asteen tutkinto, suomen ja englannin hyvä taito ja kunnossa oleva terveys. Liimatainen pääsi sisään monivaiheisten psykologisten ja muiden soveltuvuustestien jälkeen – unelma toteutui.

– Koulumenestykseni oli keskiverto: kirjoitin C:n paperit ja keskiarvoni oli 8:n ja 9:n välillä. Olin ehkä muuten sopivin, Liimatainen pohtii.

Sopivuus tarkoittaa, että Liimataisen avaruudellinen hahmotuskyky, looginen päättelytaito ja stressinsietokyky ovat huippuluokkaa. Eritoten hän osaa tehdä nopeasti päätöksiä muuttuvissa tilanteissa.

Valmistumisen jälkeen joulukuussa 2005 Liimatainen ei heti löytänyt lennonjohtotöitä.

– Päädyin Lidliin jouluapulaiseksi. Jotain piti löytää. Siellä vierähti pari kuukautta.

Sen jälkeen tie vei paperitehtaalle, kunnes keväällä 2006 tärppäsi.

– Pääsin Jyväskylän lähilennonjohtoon määräaikaiseen työsuhteeseen.

Samana vuonna haettiin lennonjohtajaa töihin koko Suomen ilmatilaa hallinnoivaan aluelennonjohtoon Tampereelle.

Liimatainen valittiin. Vuonna 2010 hän siirtyi lennonjohdon yhteydessä toimivaan ilmatilahallintayksikköön, jossa sovitetaan yhteen siviili- ja sotilaslentoja.

Vastuuta alkoi kertyä. Vuonna 2015 hän siirtyi vuoroesimieheksi Helsinki-Vantaalle, jonne aluelennonjohto muutti Tampereelta.

Hoidan omaa vireystilaani liikunnalla ja ruokavaliolla. En ota stressiä. On nautinnollista, kun tässä näkee heti työnsä jäljet. Työasiat voi unohtaa vapaa-ajalla.

Nyt Liimatainen tarkkailee muutamaa tietokonenäyttöä työpisteellään Helsinki-Vantaan aluelennonjohdossa. Ruuduilla näkyy sensoreiden tuottamaa grafiikkaa ja koodikieltä. Kirjaimia ja numeroita.

Nyt aamupäivällä on rauhallista, kun liikennettä on vähän.

Aluelennonjohdon vuoroissa on vähintään kolme lennonjohtajaa ja vuoroesimies.

– Meillä on aluelennonjohdossa 70–80 työntekijää.

Lisäksi lentoasemien lähilennonjohdoissa on oma väkensä.

Helsinki-Vantaan lentoliikenne on kasvanut viime aikoina 10 prosenttia vuosittain, etenkin Aasian-liikenteen takia. Kasvu lisää aluelennonjohdon töitä. Tällä hetkellä aluelennonjohto järjestelee 700–1 000 lentoa per päivä.

Kun ilmatilassa on ruuhkaa, voi tulla viiveitä, sillä lennonjohdossa turvallisuus asetetaan aina etusijalle.

– Olemme silti onnistuneet siinä, ettei viiveitä ole tullut. Ilmatilanhallinta on ollut tehokasta. Ilmatilan kapasiteetti riittää myös vastaamaan kasvuun: ei ole nähtävissä, että lentoliikennettä pitäisi rajoittaa.

Lennonjohdon työ on kolmivuoroaherrusta. Liimataisella on lennonjohtajan ja konsultin töitä keskimäärin 40 tuntia viikossa.

Yövuorot ovat raskaimpia, sillä silloinkin pitää pysyä terävänä.

– Hoidan omaa vireystilaani liikunnalla ja ruokavaliolla. En ota stressiä. On nautinnollista, kun tässä näkee heti työnsä jäljet. Työasiat voi unohtaa vapaa-ajalla.

Liimatainen eläköityy 69-vuotiaana, jos hän läpäisee vuosittaiset terveystestit. Lennonjohtajien eläkeikä on vähitellen noussut 55 ikävuodesta.

– Eläkeikää varmasti tarkistetaan vielä. Miten moni haluaa, että niin vanha gubbe vastaa ilmatilanhallinnasta? mies naurahtaa.

Helsinki-Vantaan aluelennonjohdossa voi kokea joskus erikoisia tilanteita. Osmo Liimatainen kertoo öisestä tapauksesta, jolloin hän toimi vuoroesimiehenä ja lentopelastusjohtajana.

– Yhtäkkiä valvomossa alkoi huutaa lentokoneen hätälähettimestä lähtenyt hälytyssignaali, joka kertoo onnettomuudesta. Paikansimme pian, että signaali tulee Helsinki-Vantaalta. Erikoista oli, että silloin ei alueella ollut yhtään laskeutuvaa tai lähtevää konetta.

– Lopulta selvisi, että yhden koneen siivooja oli mopillaan vahingossa laukaissut hätähälyttimen. Se oli helpottava tieto, Liimatainen hymähtää.

Suomessa on sattunut tilanteita, joissa lennonjohtaja on antanut koneiden lentää liian lähellä toisiaan inhimillisen virheen takia. Nämä ovat hyvin harvinaisia tapauksia. Esimerkiksi vuonna 2014 kaksi laskeutumassa ollut konetta lensi Helsingin seudun ilmatilassa pienimmillään 2,8 kilometrin etäisyydellä toisistaan samalla korkeudella, vaikka turvaraja oli 5,8 kilometriä. Nykyisin vastaava turvaraja on kahdeksan kilometriä.

Liimatainen on välttynyt isoilta virheiltä.

– Toki väärinymmärryksiä sattuu aika ajoin, kun puhutaan murteilla ja aksenteilla.

Liimataisen mukaanpuheen aiheuttamia väärintulkintoja ehkäisee jatkossa kirjallisen viestinnän lisääntyminen lennonjohdon ja lentokoneiden yhteydenpidossa.

– Ilmatilajärjestelmää valvotaan jatkossakin pääosin ihmisten voimin, koska tarpeeksi luotettavaa automatiikkaa on niin vaikeaa kehittää.

Kirjoittaja: Tuomas Massinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.