Krannin tilan isäntä Olli Lukkarinen saneerasi viime syksyn entiset kuivaamotilat kauramyllyksi apunaan vanhaisäntä Mauri Lukkarinen
– Tähän ei ollut valmiita piirustuksia, vaan piti mennä askel kerrallaan. On mukava huomata, että laitteisto sopii tilaan ja vielä toimiikin, Olli Lukkarinen iloitsee uutta kauramyllyä esitellessään.
Mielikuvan kahdesta toisiaan vasten hankaavasta kivestä, raskaita säkkejä nostelevasta mylläristä ja taustalla pauhaavasta koskesta voi todellakin unohtaa Krannin kauramyllyyn kurkistaessaan.
Myllytilaan on soviteltu mukavasti joukko uutena tai käytettynä hankittuja koneita."
Myllytilaan on soviteltu mukavasti joukko uutena tai käytettynä hankittuja, sähkökäyttöisiä koneita. Vilja tulee putkia pitkin seinän takana olevasta kuivaamosta ja päätyy ensiksi keskipakokuorijaan.
Keskipakokuorija mahdollistaa sen, että kuorittavaan viljaan jää terveellistä lesettä. Tässä kohti prosessi poikkeaa esimerkiksi Töllin Myllyn prosessista, jossa käytetään kivikuorijaa.
Esipuhdistajassa valtaosa kuorenpaloista erotellaan pois, ja vilja ohjataan suoraan suursäkkiin. Kuoret käytetään hakkeen seassa tilan rakennusten lämmittämiseen.
Seuraavaksi esipuhdistettu vilja käytetään yleispuhdistajassa, jossa eri painoiset jakeet päätyvät ilmavirtaa säätelemällä eri kanaviin. Tässä vaiheessa puhdistetun viljan seassa on prosentin verran kuorimattomia jyviä.
Lopuksi ominaispainolajittelija erottelee kuoriutuneet jyvät kuoriutumattomista. Myllärin arvion mukaan lopullisesta tuotteesta löytyy yksi kuoriutumaton jyvä 10 000 kuoriutunutta jyvää kohti. Lopuksi puhdistettu vilja hiutaloidaan valssimyllyssä.
Nyt kun kauramylly on valmis ja laitteet synkronoitu toimimaan yhdessä, myllärin pääasiallinen tehtävä on prosessin valvonta ja säkin vaihtaminen. Koneet vaativat säätämistä esimerkiksi silloin, kun käsiteltävä kauralajike vaihtuu. Tärkeää on myös se, millaisia viljamääriä käsitellään kerralla.
– Viljaa on oltava sopiva määrä, jotta lopputuloksesta tulisi hyvä, Lukkarinen tietää.
Krannin tilan emäntä Anne Lukana muistuttaa vielä kuluttajia siitä, että asiakkaan katsoessa hiutalepussiinsa takana on jo kolmisenkymmentä työvaihetta.
– Tarkkoja ihmisosaamista vaativia käsityö- ja säätövaiheita on siis paljon, hän sanoo.
Lukanan mukaan asiakkaat ovat yhä tietoisempia siitä, mistä ruoka on lähtöisin ja minkä matkan kulkenut.
– Tällaisissa mikrokokoisissa yrityksissä asiakkaan ostopäätös todellakin ratkaisee, mitä me viljelijät tiloillamme tuotetaan ja miten toimintaa kehitetään, hän toteaa.