Luonnonvarakeskus Luken tutkijat kartoittavat rikkakasvillisuutta kevätviljapelloilla Etelä- ja Keski-Suomessa.
Rikkakasviseuranta toteutetaan yhteensä 16 tutkimusalueella ja noin 600 kevätviljapellolla Nivala–Vieremä–Kitee-akselin eteläpuolella. Kesällä 2020 seuranta-alueina ovat Nurmijärvi, Liedon seutu, Mikkelin seutu, Nivala ja Nauvo/Korppoo. Seuranta alkaa heinäkuun puolivälissä.
Erikoistutkija Jukka Salonen Lukesta kertoo, että mukana on noin 20 tilaa Nurmijärveltä. Näistä 4–5 on luomutiloja.
– Yhteensä syynäämme noin 45 kevätviljapeltoa Nurmijärveltä, hän kertoo.
Rikkakasviseurannassa etsitään vastauksia muun muassa siihen, mitkä rikkakasvilajit ovat yleisimpiä ja haitallisimpia kevätviljapelloilla ja miten rikkakasvilajisto on muuttunut ja miksi.
Edellisen kerran samojen kevätviljapeltojen rikkakasvilajistoa tutkittiin vuosina 2007–2009.
– Seurantaan osallistuu sekä luomutiloja että tavanomaisen viljelyn tiloja. Viljelijä on itse päättänyt seurantalohkojen viljelystä ja kasvinsuojelusta. Tiedot viljelytoimista saamme viljelijöiltä ja Ruokaviraston tietokannoista, Salonen selventää.
Luken tiedotteen mukaan kasvinsuojelun kannalta on tärkeää tietää, mitkä rikkakasvilajit ovat yleisimpiä ja runsaimpia, jotta rikkakasveista aiheutuvaa haittaa voidaan hallita.
Alueelliset erot lajistossa ohjaavat tarkentamaan kasvinsuojeluneuvontaa.
– Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten pelto-orvokki osoittautui yleisimmäksi ja juolavehnä kaikkein runsaimmin biomassaa tuottavaksi lajiksi kevätviljapelloilla, tiedotteessa kerrotaan.
Ilmastonmuutos sekä muutokset viljelykäytännöissä ja kasvinsuojeluaineiden valikoimassa muovaavat rikkakasvilajistoa. Kevytmuokkauksen yleistyminen on ollut yksi rikkakasvilajiston muutokseen vaikuttanut tekijä.
– Nyt erityisen kiinnostuksen kohteena on, kuinka yleistä herbisidiresistenssi on Suomessa. Resistenssillä tarkoitetaan rikkakasvilajin, kuten esimerkiksi pihatähtimön, muuttumista kestäväksi kasvinsuojeluaineita vastaan.
Rikkakasviseuranta 2020–2022 on järjestyksessä viides valtakunnallinen kevätviljapeltojen rikkakasvilajistoa kartoittava hanke, jonka juuret juontavat 1960-luvun alkuun. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa kerättävällä kasvillisuus- ja kasvinsuojelutiedolla on sekä kansallista että kansainvälistä arvoa.