Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Arvio: Seurapeli – käytetty aihe, tuore elokuva

Kaveriporukka lähtee viettämään Mitzin ( Emmi Parviainen) yllätyssynttäreitä päivänsankarin parhaan ystävän Veronikan ( Laura Birn) ja tämän sisarpuolen Natalin ( Iida-Maria Heinonen) perheen merenrantahuvilalle.

Vastaavanlaista aihetta kuin Jenni Toivoniemen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Seurapeli-elokuvassa on käytetty lukemattomia kertoja. Ja miksipä ei, täysin uusia aiheitahan ei juuri löydy, vaan kaikissa taiteissa kyse on uuden näkökulman ja uusien ideoiden yhdistämisestä johonkin tuttuun.

Mitä uutta Seurapelillä siis on tarjottavanaan? Paljonkin, niin paljon, että se on ollut tekemisen ja katsomisen arvoinen.

Palataan ensin siihen, mitä käsitellylle aiheelle tyypillistä elokuva sisältää; vanhoja kaunoja, salaisuuksia ja niiden paljastuksia. Päättyneitä, meneillään olevia, alkavia ja koskaan alkamattomia parisuhteita sekä sisarusten välisiä ristiriitoja.

Tärkeässä osassa ovat myös näihin ihmissuhdekuvioihin liittyvät valta-asemat. Mitzi on aina hallinnut kaveriporukkaa räiskyvällä temperamentillaan, niin myös yllätyssynttäreissään. Veronika tavoittelee täydellisyyttä, ja myös kaveriporukka näkee hänet täydellisenä. Viikonlopun aikana paljastuu kuitenkin vanhoja tapahtumia, jotka saavat hänenkin pintansa säröilemään.

Natali on kärsinyt koko ikänsä siitä, ettei Veronika-sisko näe häntä sillä tavoin kuin hän haluaisi. Natalin tuore poikaystävä, porukkaan kuuluva Janne ( Paavo Kinnunen), on taas kyllästynyt siihen, että häntä kohdellaan edelleenkin porukan kuopuksena ja ikuisena pikkuveljenä. Jannen isoveli Härde ( Eero Milonoff), ihmettelee sitä, millaisena muut hänen naissuhteensa ja suhtautumisensa naisiin näkevät. Sitten on vielä Mitzin entinen poikaystävä, kirjailija Juhana ( Samuli Niittymäki), jolla hänelläkin on oma roolinsa kaveriporukan silmissä.

Lisäksi syntymäpäivän viettoon tulee kaksi alkuperäiseen porukkaan kuulumatonta, Juhanan uusi tyttöystävä Ulla ( Paula Vesala) sekä Veronikan tuore poikaystävä, ruotsalainen Hollywood-tähti Mikael ( Christian Hillborg). Porukkaan kuulumattomat saavat heti oman roolinsa. Mikaelin rooli rakentuu tähteydestä ja ruotsalaisuudesta, ja hän kärsii siitä, kuinka pinnallisena hänet nähdään. Ulla taas on vaikeassa asemassa taistellessaan paikasta valovoimaisen ex-tyttöystävä Mitzi kanssa.

Uudet tyttö- ja poikaystävät tuovat elokuvaan jännitettä ja uuden juonteen, ulkopuolisuuden kokemuksen. Uutta on myös runsas symboliikka, joka tuodaan elokuvaan lähikuvaa käyttämällä. Ensin tarjolla on virheettömiä ja tuoreenoloisia hedelmäasetelmia, täydellisen kuplivia kuohuviinilasillisia ja lautaselle kerättyjä herkullisia pikkupurtavia. Viikonlopun edetessä hedelmät pehmenevät ja muuttuvat kärpästen ruoaksi, kuoharilasi sirpaleiksi kalliolle ja herkulliset pikkupurtavat kolostaan kipittävän rotan ruoaksi.

Kauniinränsistynyt huvila elokuvan miljöönä ja taustalla soiva barokkimusiikki lisäävät ajasta irrallista tunnelmaa. Tähän päivään elokuvan tuo puolestaan jossain horisontissa toimiva ydinvoimala ja ekokatastrofin pelko.

Elokuva toistaiseksi Kino Juhan ohjelmistossa. Lisätiedot: http://www.kinojuha.fi