"Ehkä ikimuistoisin ja noloin tilanne oli..." – näin kaikille nurmijärveläisille tutut muistelevat ensimmäisiä kesätöitään

Kesätyöt: Ensimmäisissä kesätyöpaikoissa on sattunut ja tapahtunut.

Meebu Lahdenpää (vas.), Taavi Vartia (oik.), Ville Rajahalme ja Merja Winha-Järvinen paljastivat ensimmäiset kesätyöpaikkansa.

Jutta Halminen

Nurmijärven Uutiset pyysi neljää Nurmijärvellä tuttua henkilöä kertomaan nuoruuden kesätyökokemuksistaan. Työpaikkoina ovat olleet niin Kivi-Juhlat kuin hautausmaakin eikä kommelluksilta ole vältytty.

Ohjaaja Taavi Vartian ensimmäinen kesätyöpaikka oli Nurmijärven hautausmaa ja siihen kuuluvat viheralueet, joissa hän työskenteli lukioaikana kahtena kesänä 16- ja 17-vuotiaana kaksi kuukautta. Paikan Vartia sai kuultuaan, että hautausmaalle ja kirkon ympäristön alueelle etsitään kesätyöntekijöitä.

– Erikseen oli mainittu, että pojat osallistuvat myös hautojen kaivamiseen, mikä tuntui hieman hurjalta. Palkka oli muistaakseni noin 10 markkaa tunnilta, Vartia sanoo.

Vartian mukaan työ oli ilmavaa ja raikasta kesätyötä, josta hän oikeasti piti, mutta haudan kaivaminen oli rankkaa.

– Opin tiettyä kurinalaisuutta ja rutiinia, kun piti herätä aikaisin ja tehdä fyysistä työtä aamusta iltaan.

Kommelluksiltakaan ei nuori mies välttynyt.

Pelästyimme niin, että ponnahdimme kuopasta kuin vieterit.

– Ehkä ikimuistoisin ja noloin tilanne oli, kun ajelin nurmikentällä ruohonleikkurilla kuumana hellepäivänä, ja lähellä olevaa tietä pitkin käveli kaksi vähäpukeista nuorta naista napapaidoissaan. Jäin katselemaan heidän peräänsä ja silloin rytisi. Ajoin komean ruusupensaan maan tasalle. Sen jälkeen osasin keskittyä tekemiseen, vaikka ympärillä olisi ollut mitä tahansa katseltavaa.

Myös hautoja kaivaessa sattui kaikenlaista.

– Sitä tehtiin ahtaissa paikoissa ihan lapiohommina, ja sukuhaudoissa tuli vastaan kaikenlaista. Ainakin kerran pelästyimme ystäväni Simon kanssa niin paljon, että suorastaan ponnahdimme kuopan pohjalta kuin vieterit.

Nurmijärven kunnan nuorisopäällikkö Merja Winha-Järvinen aloitti kesätyötaipaleensa puolestaan jo 8-vuotiaana, kantamalla salaojaputkia pellolle.

– Sain siitä yhden markan, joka on minulla vieläkin muistona. Toinen kesätyö oli 12-vuotiaana tuttavan puutarhassa, jossa niputin ruohosipuleita, joita myytiin kauppatorilla. Olin niitä myös itse myymässä, Winha-Järvinen sanoo.

Hänen varsinainen ensimmäinen kesätyöpaikkansa oli Klaukkalan ostoskeskuksessa oleva Spar-Market. 15-vuotias kauppa-apulainen oli töissä koko kesän. Paikan hän sai menemällä kauppiaan luokse kysymään kesätöitä.

– Oli myös tärkeää saada olla osana työyhteisöä. Muistan, miten hienoa oli, kun sain oman oranssin työtakin.

Winha-Järvinen sai välillä jopa myydä lihaa ja makkaraa, mutta kassaan ei nuoria kauppa-apulaisia päästetty. Hän oppi, että erilaisia töitä on tehtävä, vaikka ne ei niin mukavia olisikaan.

– Töissä oltiin myös lauantaisin ja sehän ei kauniina kesäpäivänä ollut mukavaa.

Tästä seuraavana kesänä Winha-Järvinen oli toisessa kaupassa töissä ja myi myös lihaa ja makkaraa.

– Siivutin asiakkaalle makkaraa ja unohdin kääriä sen voipaperiin. Käärin sen siis suoraan käärepaperiin. Sain asiakkaalta tiukkasävyistä palautetta siitä kuinka taitamaton ja huolimaton olin, hän sanoo.

Nurmijärven kunnan talousjohtaja Ville Rajahalme oli ensimmäistä kertaa kesätöissä vanhempiensa timanttiporausfirmassa. Timanttiporauksella tarkoitetaan yleisesti betoni- ja kivirakenteisiin tehtäviä reikiä, aukkoja ja piikkauksia. Rajahalmeen työnimike oli porari ja pesti kesti kolme kuukautta. Työpaikan hän sai kiltisti kysymällä.

– Palkka oli muistaakseni yhdeksän euroa tunnilta. Työnteko oli hienoa! Olin nuorena aika vallaton ja raaka työnteko kesäkaudella oli kivaa vaihtelua koulunkäynnille. Lisäksi oli kiva tienata ensimmäistä kertaa omaa rahaa, Rajahalme sanoo.

Työ opetti, ettei raha kasva puussa, vaan on kovan työn takana.

– Timanttiporaamisen ja -sahaamisen lisäksi opin hyvän työporukan merkityksen työviihtyvyydelle. Huumori keventää ratkaisevasti työtä.

Laihana pienenä miehenä Rajahalme pääsi Porin Prisman ulkoseinäelementin ja sisäseinän runkorakenteen väliseen tilaan viikoksi puukkosahailemaan elementtien välisiä silikonisaumoja.

– Tila oli erittäin kapea ja lämpöä riitti, etenkin leipomoon rajoittuvalla seinäosuudella, hän sanoo.

– Kaikki kesätyöpaikkani, ihan pienestä lapsesta asti, ovat olleet Kivi-juhlien parissa. Isälläni Eikka Aaltosella oli kotona Kivi-juhlien toimisto ja ainoana lapsena halusin osallistua toimintaan, Meebu Lahdenpää sanoo.

– Minulla oli ehtymätöntä tarmoa seurata, kuunnella ja ”matkia”, miten hommia hoidettiin. Opin alta aikayksikön kertomaan esityksestä päivämäärät, lippujen hinnat, tiedustella asiakkaan nimen ja osoitteen sekä kertoa, että liput lähetetään postiennakolla.

Myös Meebu on onnistunut hämmentämään töitä tekemällä.

– Äiti kertoili aikoinaan, että olin 4-vuotias, kun puhelin soi eikä isä ollutkaan paikalla, niinpä vastasin puhelimeen asiantuntevasti: ”Kivi-juhlilla, Mervi puhelimessa”. Soittaja esitti asiansa ja otin tyylikkäästi lapsen lainekirjoituksella lipputilauksen vastaan. Ennätin ottaa niitä useammankin, ennen kuin vanhempani tulivat takaisin. Eipä niistä varauksista kukaan tolkkua ottanut, hän nauraa.

Kesätöistä Meebu tykkäsi todella paljon.

– Mielestäni se oli kivaa ja elävää, sain tehdä työtä ihmisten ja teatterin parissa.

Nuo kesät opettivat hänelle, miten tärkeää on löytää sellainen työ, jonka kokee omakseen. Toimistotöiden lisäksi hän osallistui harrastajana joukkokohtauksiin.

– Opin paljon teatterin tekemisestä, sain siihen ja Aleksis Kiven kielen kauneuteen ikuisen kipinän.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut