Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | Raamatun kertomuksia ja sotaleikkejä

Kirkkoherra Ari Tuhkanen: Synnyin päivälleen 446 vuotta Martti Lutherin kirkon uudistamiseksi julkaisemien teesien jälkeen, 31.10.1963.

Lapsuudenkodistani tärkein muistoni on, että olin rakastettu. Siitä olen saanut valtavaa pääomaa oman perheeni kanssa elämiseen ja palvelutyöhöni, elämääni kaikkiaan.

Perheeseemme kuuluivat äiti, isä ja neljä vanhempaa sisarusta sekä isän isänäiti. Sittemmin meillä oli kotona lähes päivittäin myös lähellemme Turusta muuttanut isänäiti Inka-mummo.

Ainoalta sisareltani Ainilta kyselin tätä kirjoitusta varten, millainen olin pienenä. Muistin oikein. Olin erittäin vilkas – mutta myös kiltti, lisäsi siskoni.

Olen varsin eläinrakas. Kotona meillä olikin ilokseni muun muassa kissoja, koiria, undulaatteja kuin varhaislapsuudessani myös jopa kilpikonna. Mikki, Miska, Minni, Tomi, Kimi, Samuli, Sirkku, Mikko…

Kouluni aloitin kuusivuotiaana Liedon Kirkonkulman kansakoulussa 1970. Koska Lieto oli peruskoulu-uudistuksen kokeilukuntia, siirryin toiselle luokalle peruskoululaisena.

Koulussa oli uskonto alusta alkaen suosikkiaineitani ja kiinnostuin kovasti Raamatun kertomuksista. Koska pikkupoikaa kiinnostivat myös sotaleikit, koulukaverit sanoivat minusta tulevan sotilaspapin. He olivat oikeassa. Reilun 20 vuoden kuluttua heidän arviostaan olin saanut pappisvihkimyksen ja sittemmin olen myös palvellut monissa kertausharjoituksissa reservin sotilaspappina.

Jo lapsena rakastin laulamista. Liekö usein hyräillyt kaunisääninen äitini ollut tärkeä innoittaja tähän?

Lähimetsissä oli hienoa samoilla kavereiden kanssa. Talvisin vietimme naapuruston lasten kanssa monet hauskat hetket. Kesäloman huippuhetkiä olivat uiminen ja kalastaminen mökkirannassa. Pyöräilin myös paljon. Myös pyöräilin paljon, ja aikanaan aloin kirjoittaa runoja.

Lukeminen oli kivaa. Toki luin Aku Ankkaa ja Jules Verneä, mutta ahmin myös tietosanakirjojen artikkeleita yhden toisensa jälkeen, ja tunneilla pidin pitkiä esityksiä Normandian maihinnoususta ja intiaanikulttuureista.

Päiväkirjassani pohdin juuri 11 vuotta täytettyäni, tulisikohan minusta joskus pappi. Myöhempinä vuosina ehdin harkita myös muun muassa oikeustieteen ja kauppatieteiden opiskelua, mutta papiksi Taivaan Isä oli minut tarkoittanut.

Vuonna 1976 siirryin Liedon-Tarvasjoen peruskoulun yläasteelle, jonka yhteydessä oli myös Liedon lukio. Oppilaita oli muistaakseni noin 700, kun yläaste ja lukio olivat silloin käytännössä vielä samaa kokonaisuutta peruskoulu-uudistuksen hengessä.

Viihdyin suuressa koulussa ja olin aktiivisesti mukana oppilaskuntatyössä tutortoiminnasta alkaen. Lukiossa olin sitten myös lukion ja yläasteen yhteisen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Pidin myös ahkerasti päivänavauksia ja aamuhartauksia. Aiheet olivat monipuolisia koulun pihamaalle pesiytyneen asfaltille syljeskelyn kulttuurin kitkemisestä iloisesta uskosta kertomiseen.

Noihin aikoihin ajoittuvat myös ensimmäiset teologiset keskusteluni. Koulun kirjastossa hyppytunnilla väittelin naispappeuden puolesta sitä kiivaasti vastustaneen koulutoverini Maurin kanssa.

Rippikoulun myötä liityin seurakuntanuoriin ja olin muun muassa isosena rippikouluissa.

Lakkiaiset olivat vuonna 1982. Mieltä lämmitti saada stipendi varta vasten muovatulla nimellä ”Persoonalliselle ylioppilaalle”. Tuollaisella huomioimisella oli kyllä suuri kannustava merkitys aikuistuvalle nuorukaiselle. Tuonkin kokemuksen innoittamana yritän myös itse löytää aina rohkaisevia sanoja niin kotiväelle kuin työntekijöillemme ja seurakuntalaisillemme.

Jo puolentoista viikon kuluttua ylioppilasjuhlista astuin Porin prikaatissa varusmiespalvelukseen.

”Minä lapsena" -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.