Minä lapsena: Käsitöitä ja kirjoja pienestä pitäen

Elina Iisakkila lapsena.

Nurmijärven opiston vs. rehtori Elina Iisakkila: Synnyin 1960-luvun alkaessa huhtikuisena juuri ennen pääsiäistä. Syntymäpaikkani on Vesilahti. Se on pieni, nykyisin hieman yli 4 000 asukkaan maalaiskunta Pirkanmaalla.

Lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti, isä ja kaksi isoveljeä. Lähellä kotiamme asuivat myös isäni vanhemmat ja veli. Vanhemmillani oli pieni maatila. Isäni hankki lisätuloja työskentelemällä tilan ulkopuolella.

Koulunkäynnin aloitin Vesilahden Narvan kansakoulussa. Tuohon aikaan Suomessa oli menossa suuri rakennemuutos. Pienet maatilat eivät enää elättäneet perheitä ja maaltamuuton myötä etsittiin parempaa toimeentuloa kaupungeista. Kun olin 10-vuotias, vanhempani päättivät luopua maanviljelyksestä ja karjanpidosta. Muutimme Valkeakoskelle ja kyläkoulu vaihtui isoksi kaupunkikouluksi. Yleinen tapa tuolloin ennen peruskoulua oli, että kun oli käyty neljä luokkaa kansakoulua, pyrittiin keskikouluun. Kaksipäiväiset pääsykokeet sujuivat osaltani niin hyvin, että pääsin jatkamaan opintoja Valkeakosken yhteiskouluun, josta kirjoitin lukion suoritettuani ylioppilaaksi.

Koulu ja koulutus ovat olleet tärkeimpiä asioita Elina Iisakkilan elämässä.

Lapsena olin kiltti ja hiljainen. Yksi mieliharrastuksistani oli käsitöiden tekeminen. Mummuni kutoi tilauksesta räsymattoja ja minä autoin häntä käärimällä matonkuteita sukkulaan. Vanhempani olivat myös käteviä käsistään. Kädentaidot olivat kunniassa ja niinpä niistä tuli minullekin rakas harrastus luonnostaan.

Toinen kiinnostuksen kohde oli lukeminen. Osasin lukea sujuvasti jo ennen kouluun menoa.

Osasin lukea sujuvasti jo ennen kouluun menoa.

Pienempänä haaveilin, että minusta tulee englannin opettaja. Kiinnostus käsitöihin kasvoi kuitenkin niin suureksi, että aloin tähdätä tekstiiliopettajan ammattiin. Olin lukenut kirjoituksen Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistosta, ja sen jälkeen ainoa päämääräni oli päästä opiskelemaan tuohon arvostettuun oppilaitokseen.

Lapsuus oli huoletonta aikaa. Sain kasvaa turvallisessa ympäristössä. Maaseudulla lapset otettiin mukaan tilan töihin heti, kun kynnelle kykeni. Kesälomilla hoidettiin puutarhaa, kitkettiin kasvimaata ja tehtiin heinätöitä kyllästymiseen asti. Iltaisin jäi aikaa leikkiä veljien ja naapuruston lasten kanssa sekä pelata pihapelejä.

Kaupunkiin muutto toi mahdollisuuden osallistua uusiin harrastuksiin. Kävin pianotunneilla, olin partiossa ja kannoin kirjastosta kassikaupalla luettavaa. Tein pitkiä pyöräretkiä välillä yksin ja välillä koulukavereiden kanssa.

Koulu ja koulutus ovat olleet tärkeimpiä asioita elämässäni. 7-vuotiaasta lähtien olen ollut lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta joko jossakin oppilaitoksessa opiskelemassa tai töissä.

”Minä lapsena" -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut