Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | "Kesällä uimme ja kumipatjailimme – sitten mentiin makuupussiin lukemaan Aku Ankkoja"

Kirjastonjohtaja Anu Sorvali: Synnyin Porissa maaliskuussa 1969. Perheeseeni kuuluivat isä, äiti ja kaksi vuotta nuorempi veli, myöhemmin myös koiramme, rottweiler nimeltä Mitra.

Muutimme Kurikasta Rajamäkeen, kun täytin neljä vuotta. Kävin kouluni Rajamäessä ja kirjoitin ylioppilaaksi Rajamäen lukiosta vuonna 1989.

Olin kiltti, hiljainen ja ujokin lapsi. Toisaalta minulla oli hyvä mielikuvitus. En muista, että aika olisi juurikaan tullut pitkäksi.

Opin lukemaan itsekseni ennen kouluikää ja siitä asti luin aina paljon, ala-asteella monta kirjaa viikossa. Olinkin Rajamäen kirjaston vakioasiakas ja voitin useita kirjapalkintoja kirjaston tietokilpailuista ja kirja-arvosteluista.

Pidin myös käsitöistä ja virkkasin itse suunnittelemiani vaatteita barbeille. Muistipelissä olin hyvä. Myös majojen rakentaminen etenkin sisällä oli hauskaa.

Leikin paljon veljeni kanssa. Pihaleikeistä mieleen ovat jääneet kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla.

Muistipelissä olin hyvä.

Kesät vietimme mökillä. Uimme ja kumipatjailimme. Huulet sinisenä ja tärisevinä vedessä olon jälkeen kömmimme makuukammarin yläsänkyyn makuupussiin lukemaan Aku Ankkoja.

Myös Sääksissä käytiin uimassa. Uimakouluun kerättiin lapset aamulla bussilla ja iltapäivällä bussi toi takaisin Rajamäkeen. Eväänä oli näkkileipää, jonka päälle voi ja metwursti sulivat auringonpaisteessa.

Tykkäsin uida, hiihtää ja luistella. Liikuntaintoni hiipui koulun pakollisten yleisurheilu- ja hiihtokilpailujen myötä. Olin aina viimeinen tai toiseksi viimeinen.

Matkat mummolaan Enoon olivat jännittäviä. Ajomatka oli pitkä ja auto hajosi välillä. Pohjois-Karjalan murre tarttui hyvin minuun ja vesirinkelit maistuivat kaakaon kanssa. Mummon karjalanpaisti oli lempiruokaani.

Toinen mummolani oli maatila Vesivehmaalla. Siellä pääsin katsomaan lehmiä ja rapsuttamaan karitsoja.

70-luvulla Rajamäki oli vahvasti tehdaspaikkakunta. Asuimme ensimmäiset vuodet Alkon taloissa. Lippo-hevonen kävi hakemassa roskat. Kaikkien kavereiden vanhemmat, lähinnä kai isät, olivat tehtaalla töissä. Alkon lasten joulujuhlia odotettiin joka vuosi.

Myöhemmin olin itsekin useana kesänä tehtaalla kesätöissä. Reviiri oli aika laaja lapsena, pyörimme koko kylän alueella ja seikkailimme milloin missäkin.

Minä lapsen -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.