Eläkkeellä oleva poliisi Markku Tuominen: Synnyin Keuruulla vuonna 1954. Lapsuudenperheeseeni kuulivat vanhemmat ja kolme veljeä. Kansakoulun neljä luokkaa kävin Keuruun Jukojärven kansakoulussa, keskikoulun ja lukion Keuruun yhteiskoulussa. Ylioppilaaksi pääsin vuonna 1973.
Olin lapsena aika toimelias. Leikeissä matkittiin maalaistalon töitä ja välillä oltiin villissä lännessä rosvoja jahtaamassa. Talvella hiihdettiin ja harjoiteltiin mäkihyppyä.
Lapsuudessani maatalon töihin osallistuminen oli tärkeää ja arvostettua. Pidin traktoritöistä. Myös niittäminen oli jonkinlainen miehen mitta. Tuohon aikaan vilja niitettiin ja laitettiin seipäille kuivumaan. Isä opetti myös teurastamaan sikoja ja mullikoita kotona. Taidosta on myöhemminkin ollut hyötyä.
Lauantai oli leipomispäivä ja koulusta tullessa eteisessä tuoksui vastaleivottu ruisleipä tai pulla. Koulumatkat kuljettiin pyörällä tai hiihtäen, 4,5 kilometriä suuntaansa.
Lauantai-iltana saunan jälkeen koko perhe kuunteli radiosta kuunnelman. Sunnuntaisin käytiin naapurissa lukemassa Kansa taisteli-lehtiä.
Luonnossa liikkuminen oli mieluisaa.
Vanhojen ihmisten tarinoiden kuuntelu oli viihdyttävää. Mummila oli tärkeä paikka, missä kuuli juttuja entisajan elämästä.
Kesistä muistan polttopuiden teon, joka oli mukavaa. Lantun harvennus sujui vain, kun siitä sai pennin metriltä. Muutoin töistä ei maksettu, paitsi mummi, joka maksoi karjanlaidunten vesomisesta.
Luonnossa liikkuminen oli mieluisaa. Kalastaminen ja vähän isompana metsästys kiinnostivat ja olivat myös hyödyllisiä.
Vanhemmat patistivat käymään koulua ja hankkimaan ammatin. He tiesivät, että neljälle veljekselle ei kotitila riitä elannoksi. Olin jo 14-vuotiaana ensimmäisen kerran kesätöissä, kun rantakaavaa laadittiin. Raivasin vesurilla linjoja ja kuljetin traktorilla kiintopistekiviä.
Minä lapsen -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.