Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | "Rakastin etenkin koulun juhlia"

Opettaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja Lea Hirvasniemi-Haverinen: Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Pohjois-Suomessa. Synnyin Ranualla 1960-luvulla. Ollessani 12-vuotias perheemme muutti Tornioon.

Lapsuuteni maalla oli mielikuvitusrikas, luin paljon ja kesäisin tykkäsin käydä mustikassa. Marjaan lähimetsään menin alakoululaisena yksin, jos kavereita tai sisaruksia ei kiinnostanut olla sääskien syötävänä.

Olen peruskoulun kasvatti. Koulussa menestyin hyvin ja rakastin ala-asteella historiaa, maantietoa, englantia, liikuntaa, musiikkia ja äidinkieltä – ja etenkin koulun juhlia. Sain usein pääroolin koulunäytelmissä ja lauloin yksin monissa juhlissa.

Onneksi minulla oli niin innostava opettaja. Hän sai minut houkuteltua osallistumaan koko kunnan kulttuuritapahtumaankin. Sain valita näyttelemisen tai laulamisen. Valitsin laulun ja voitin koko kilpailun. Sen koommin en ole laulukilpailuihin osallistunut, mutta laulamista en ole lopettanut. Se on kulkenut koko ajan mukana elämässäni.

Torniossa asuessani innostuin Ruotsista ja ruotsinkielestä. Minulla oli Euroopan paras ruotsin opettaja, jonka avulla kielioppikin sujui kuin rasvattu. Ihailin Ruotsin kulttuuria ja rentoja ruotsalaisia, jotka olivat mielestäni ystävällisiä, inhimillisiä ja niin muodikkaita. Opiskeluaikoina sitten vietinkin kesät Tukholmassa kesätöissä ja viihdyin.

Valmistuttuamme opettajiksi muutimme puolisoni kanssa Nurmijärvelle 1988. Koulussa pääsin heti pitämään näytelmäkerhoa ja huomasin, mikä voima teatterissa on, etenkin oppilaiden itsetunnon vahvistajana. Tämä innosti minut lisäopintoihin ja valmistuin myös teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropoliasta.

Kivi-juhlilla aloitin Mikko Majanlahden tuotannossa kuiskaajana hääväkenä 1992 ja siitä lähtien olen Taaborinvuorella pyörinyt joka kesä pienemissä ja isommissa rooleissa, puheenjohtajanakin monia vuosia.

Minä lapsena -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.