Erityisluokanopettaja Leni Pispala: Olen syntynyt Hämeenlinnassa elokuussa 1969. Äitini oli jo hyvissä ajoin päättänyt, että jos olen tyttö, saan harvinaisen etunimen, Leni. Jos olisin ollut poika, nimekseni olisi tullut Apollo 11, vain hieman ennen syntymääni tapahtuneen ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon kunniaksi.
Varhaislapsuuden perheeseeni kuuluimme minä, äiti ja isä. Veljelläni ja minulla on ikäeroa kahdeksan vuotta ja siskolla ja minulla 13 vuotta.
Aloitin kouluni Kontulassa. Ensimmäinen vuosi oli kansakoulua, koska peruskoulu-uudistus saavutti Etelä-Suomen viimeisenä. Kolmannesta luokasta eteenpäin kävin koulua Pallastunturintien koulussa Vantaalla. Yläkoulun kävin Sotungin yläasteella.
Olen lapsena viettänyt paljon aikaa isovanhempieni pientilalla Iittalan kupeessa. Isoäitini mukaan olen reippaasti 2-vuotiaana esittänyt mummolaan kylään tulleille vieraille laulua Kaksipa poikaa Kurikasta.
Kaikki maatilan työt olivat minulle mieleen. Pappani kehui minun tekevän koko kylän hienoimmat heinäseipäät.
Hoidin myös maatilan eläimiä, ja joskus päästin näin isovanhemmat vapaalle. Lapsena haaveammattini olikin maatilan emäntä tai eläinlääkäri.
Lapsuudesta on jäänyt erityisesti mieleen ihanat lomat mummolassa. Näin aikuisena haikeana muistelee pienen maalaiskylän yhteisöllisyyttä. Kun jonkun talon katto kaipaisi kohennusta, järjestettiin kattotalkoot, heinäntekoaikaan saatiin heinätalkoisiin apuja.
Yhteistuumin tehtiin myös kyläläisille saunavihdat vihtatalkoissa. Naapurit kävivät kylässä ja kahvien jälkeen pelattiin aina korttia. Myös kortin peluussa olin haka ihan pienestä tytöstä asti.
Uskon, että olen saanut elämäni reppuun eväitä tuosta Rimmilän pienestä hämäläiskylästä. Toivon, että arvomaailmassani ja tavassani kohdata ihmisiä on edes hippunen samaa sydämellisyyttä ja inhimillisyyttä.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.