Sienestys: Metsälle on turvallisinta mennä kaverin kanssa.
– Innostuin sienestyksestä, kun asuin Vantaan Hakunilassa metsän lähellä. En ollut nuorempana käynyt sienimetsällä, mutta nyt opettelin tuntemaan eri lajeja opaskirjojen kuvista, kertoo Pirkko Matvejeff.
Sienestyksestä tuli pikku hiljaa koko perheen harrastus: mies katsoi lenkkeillessään hyvät apajat valmiiksi, ja Pirkko-vaimo kävi korjaamassa saaliin.
– Lähdimme muutamien vuosien ajan kolmen koplana sieni- tai marjametsään: serkkuni Maija Penger, ystäväni Sirpa Linnaluoma sekä minä. Otimme eväät mukaan; joimme onnistuneen retken päätteeksi metsässä kahvit ja söimme voileivät.
Muut kolmen koplan jäsenet olivat Matvejeffiä kokeneempia sienestäjiä. Retkillä he jakoivat sienitietouttaan ja opastivat eri lajien tunnistuksessa.
– Minusta hyvä tapa aloittaa sieniharrastus on lähteä metsään kokeneemman mukana. Metsäretkillä kyse on myös turvallisuudesta. Aina voi sattua jotain, voi kompastua tai saada käärmeenpureman.
Matvejeffillä on edelleen tallella sienikirjat, joista hän aloitti harrastuksen. Nykyään on helppoa googlata kuva löytämästään sienestä, ellei ole aivan varma lajista.
Hyvinä sienikesinä Matvejeff etsii metsästä ensin haperoja, sitten kantarelleja ja tattia. Hän muistelee edelleen muutaman vuoden takaista ihanaa herkkutattivuotta.
– Unelmoin joskus löytäväni paikan, jossa kantarelleja olisi ihan keltaisenaan.
– Ikävä kyllä viime vuodet ovat olleet huonoja sienivuosia.
Matvejeffin oma suosikki on kehnäsieni, joka ei ominaismakunsa takia kaikille kelpaa.
Se on kuitenkin runsassatoinen ja suoraan pannulle pistettävä.
– Minulle jää enemmän satoa, kun kehnäsieni ei muille kelpaa.
Matvejeff tunnistaa useita kymmeniä eri sieniä, ja joka vuosi hän haluaa opetella ainakin yhden uuden lajin. Suosikkeihin kuuluu jopa limanuljaska, monien mielestä ikävä sienikopan sottaaja.
– Vuosien varrella sienikirjojen arviot eri lajeista saattavat muuttua. Kannattaa siis tarkistaa, mikä on viimeisin luokitus ruokasieneksi, sanoo sieniharrastaja, joka tekee useimmiten saaliistaan muhennosta, osa menee käsiteltynä pakastimeen talven varalle.