Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leena Leutola on toiminut seitsemän vuoden ajan miehensä omaishoitajana – "Korvaus on kuin armopala"

Omaishoitajat: Leena Leutola ryhtyi miehensä omaishoitajaksi.

Nurmijärveläinen Leena Leutola on toiminut jo seitsemän vuoden ajan miehensä omaishoitajana ja edunvalvojana. Hän sanoo vaistonneensa, ettei kaikki ole kunnossa ja että hänen miehensä on vaikea muistaa asioita, joten hän päätti, että miehen aivot magneettikuvattaisiin.

– Lääkäri sanoi, että sinulla taisi olla jo tieto, mutta täällä näkyy selkeitä muutoksia. En halunnut ymmärtää enkä hyväksyä sairautta. Lääkärin sanojen jälkeen jaloissani ei ollut tuntoa, Leutola sanoo.

Leutolan miehellä todettiin Alzheimerin tauti ja Leutola imi itseensä kaiken mahdollisen tiedon sairaudesta.

– Lopulta minun oli pakko hyväksyä se, jonka jälkeen sovimme, että olen hänen omaishoitajansa. Alussa mieheni hyväksyi sairauden ja kertoi avoimesti muille olevansa muistisairas. Nyt hän on ollut täysin puhumatta jo puoli vuotta.

Leutola muistuttaa, ettei kukaan voi kuvitella, millaista muistisairaan ihmisen kanssa eläminen vuorokauden ympäri on.

– Omaishoitajat tarvitsevat enemmän arvostusta yhteiskunnalta, korvaus on tällä hetkellä kuin armopala. Se ei ole mitenkään verrattavissa työhön, jota teemme, hän sanoo.

Ei mitenkään verrattavissa työhön, jota teemme.

Nurmijärvellä asiat ovat sujuneet Leutolan mukaan kuitenkin aina mallikkaasti. Hänen miehensä on joka toisen viikon intervallihoidossa ja joka toisen kotona.

– Olen saanut aina apua, kun olen sitä tarvinnut. Kaikki eivät kuitenkaan voi ottaa apua vastaan, sillä se maksaa rahaa.

Leutola sanoo olleensa aina järki-ihminen ja psyykannut itsensä kuntoon vaikeina hetkinä. Hän meditoi ja ajattelee jokaisessa päivässä olevan jotain hyvää.

– Elämänhuumori on hyvä lääke ja pelastaa paljon. Elämään täytyy olla myönteinen asenne, jotta voi olla omaishoitaja, Leutola sanoo.

Hänen mukaansa omaishoitajien tulisi vaatia tukea.

– Esimerkiksi teatteria tai uimista. Jotain muuta kuin valituskerhoja, joista lähdettäessä on entistä väsyneempi, kun on joutunut kuuntelemaan muidenkin murheita.

– Elämässä on muutakin kuin hoidettava ja minullakin on vielä oikeus elää, vaikka hoidankin miestäni.

Hänen mukaansa on vaikea katsoa, kun läheinen muuttuu ja heikkenee päivä päivältä. Ajoittain hän miettii, mitä käy, jos hänelle tapahtuu jotain, eikä mies ymmärrä hakea apua.

Keski-Uudenmaan Omaishoitajat ry:n mukaan kaikista omaistaan tai läheistään hoitavista vain pieni osa saa kunnallista omaishoidontukea ja valtaosa heistä hoitaa omaa läheistään ilman omaishoidontukea tai -palkkiota, ns. epävirallisina omaishoitajina.

– Tähän on monia syitä: omaishoidontuen myöntämiskriteerit eivät välttämättä täyty, perhe ei jostain syystä tahdo virallista omaishoitajuutta tai ei edes tiedetä kyseisestä tuesta, jolloin sitä ei myöskään osata hakea, OmaisOivan koordinaattori Heidi Puumalainen sanoo.

Tyypillisin omaishoitotilanne on Puumalaisen mukaan se, että yli 65-vuotias nainen hoitaa muistisairasta puolisoaan. Omaishoitajat voivat olla myös työikäisiä, jotka huolehtivat omasta läheisestään, kuten ikääntyvistä vanhemmistaan tai erityistä tukea tarvitsevasta lapsestaan.

–  Kaikkia omaishoitotilanteita yhdistää se, että perheeseen on tullut sairaus tai muu avun tarve, josta ihminen ei selviä täysin yksin vaan tarvitsee omaishoitajan apua, Puumalainen sanoo.

Joillain omaishoidon tarve lisääntyy pikkuhiljaa, toisilla se voi alkaa äkillisesti esimerkiksi onnettomuuden seurauksena.