Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Suosittua blogia pitävä Iida Åfeldt ei tiennyt tulevan lapsensa isää tullessaan raskaaksi – "Yksinhuoltajuus on luonteva tapa olla vanhempi"

Henkilö: Isyystesti tehtiin heti lapsen synnyttyä.

Suosittua Iidan matkassa -blogia jo kuusi vuotta kirjoittanut nurmijärveläinen Iida Åfeldt innostui alun perin kirjoittamisesta pikkuveljensä kautta.

– Hän kirjoitti ensin blogia, johon otimme kuvia yhdessä. Sitä kautta innostuin itsekin kuvaamisesta ja aloin kirjoittaa. Vuonna 2010 oli tyypillistä, että oli blogi, hän sanoo.

Hän ei osannut odottaa millaiseen suosioon blogi yltäisi. Åfeldt kirjoitti heti alusta alkaen päiväkirjamaista tekstiä.

– Blogi oli minulle ajatustenjakopaikka ja on edelleen. Olen minä, ja teen asiat niin kuin minusta hyvältä tuntuu, hän sanoo.

Vuosi 2018 muutti Åfeldtin elämän heti vuoden alussa. Hän teki tammikuussa positiivisen raskaustestin.

– Se taisi olla maanantaiaamuna kuudelta ennen töihin lähtöä. Kun tulos oli positiivinen, laitoin heti ystävilleni viestiä ja soitin äidilleni. Nauroimme ja itkimme, ettei tämä voi olla totta, Åfeldt muistaa.

Nyt yksinhuoltajuus on luonteva tapa olla vanhempi.

Hän teki viikon jokaisena päivänä raskaustestin. Jokainen niistä näytti positiivista ja lopulta hän kertoi raskaudestaan isäehdokkaille.

Åfeldt oli sattunut harrastamaan seksiä lyhyen ajan sisällä kahden eri miehen kanssa, joista toinen olisi tulevan lapsen isä. Hän ei kuitenkaan tiennyt kumpi.

– Juttelin molempien kanssa kasvotusten ja pystyimme puhumaan asiasta niin kuin aikuiset ihmiset. ¨

Toinen miehistä lupasi auttaa ja olla lapsen elämässä mukana, jos hän on isä. Toinen puolestaan sanoi, ettei aio olla lapsen elämässä. Isyystesti tehtiin, kun lapsi syntyi.

– Heti, kun näin pojan, tiesin kumpi on isä. Oli kiva saada varmuus asiasta lapsenkin kannalta, Åfeldt sanoo.

Isäksi osoittautui jälkimmäinen mies, joka ei ole ollut nyt 3-vuotiaan lapsen elämässä mukana. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan pelottanut Åfeldtia, vaan ennemminkin suretti.

– Nyt se on luonteva tapa olla vanhempi. Lapseni synnytti minut eikä toisinpäin.

Perhe ja ystävät ovat olleet aina Åfeldtin arjessa mukana eikä hänestä ole tuntunut, että jotain puuttuisi. Hän pitää itseään kannustavana ja rohkaisevana äitinä, joka tykkää puuhastella lapsen kanssa ja olla menossa.

– Meillä saa näyttää tunteet. Poika osaa sanoa, jos häntä ärsyttää. Olemme molemmat suuresti tuntevia persoonia.

Åfeldtilla on usein tuntemuksia, ettei hän jaksa, mutta hän tiedostaa sen olevan normaalia.

– Hermot menee usein esimerkiksi nukkumaanmenotilanteissa. Parasta äitiydessä on kuitenkin se, että on toiselle niin tärkeä. Olen saanut kokea vilpitöntä ja suurta rakkautta, jota en edes tiennyt olevan.

Hän muistuttaa, että aikuisilla on valtavasti opittavaa lasten maailmasta.

Åfeldtin oma isäsuhde on ollut vaikea ja hän tiedostaa, että se vaikuttanut hänen elämäänsä. Hänen biologinen isänsä ei ole ollut Åfeldtin elämässä koskaan läsnä. Åfeldtin äidin uudesta miehestä tuli pienelle tytölle isähahmo. Hän kuitenkin menehtyi Åfeldtin ollessa 14-vuotias.

– Olen hakenut hyväksyntää deittailemalla paljon ja halunnut, että ihmiset pysyvät vierelläni, Åfeldt sanoo.

Nuorempana hän tunsi olevansa eksyksissä ja meni muiden perässä. Hän oli epävarma ja stressasi monista asioista. Jos hän voisi, hän sanoisi nuorelle itselleen, että uskalla tehdä omia päätöksiä ja valintoja.

– Onneksi elämä on kasvattanut.

Vaikkei Åfeldtin pojan elämässä ole biologista isää, Åfeldt toivoo, että lapsi saa ihania ja erilaisia ihmisiä ympärilleen ja joku päivä henkilön, jota kutsua isäksi.