Kunnanvaltuutettu, kyläaktiivi Jenni Sandberg: Synnyin elokuun viimeisenä päivänä 1981 Hyvinkään sairaalassa. Asuimme Nukarilla ja lapsuudenkotini on noin kilometri päässä nykyisestä kodistani.
Perheeseeni kuuluivat äidin ja isän lisäksi kaksi isoveljeä ja isosisko. Meillä oli myös samojedinkoira nimeltään Jura.
Kävin Nukarin koulun 1.-6.lk, Nurmijärven Yhteiskoulussa yläkoulun ja lukion. Kouluun kuljin fillarilla, matkaa ei ollut kuin kilometrin verran. Kirkonkylälle kuljin bussilla, joita kulki kaksi vuoroa aamulla ja kaksi iltapäivällä. Niinä kirkonkylän kouluvuosina tuli vietettyä paljon aikaa kirjastossa.
Olin aina menossa jonnekin; minua taidettiin ystävällisesti kutsua kyläluudaksi. Olin puhelias, aktiivinen osallistuja. Pyöräilin pitkin kylää milloin minnekin kaverille. Vietimme alakouluikäisinä kavereiden kanssa paljon aikaa myös urheilukentän korkeushyppypatjoilla pilviä katsellen ja jutellen.
Alle kouluikäisenä kuljin paljon äitini mukana hänen tehdessään näyteikkunoiden somistuksia – tutut kauppiaat ottivat minut mukaan myyntihommiin.
Olin pienestä pitäen mukana Keski-Uudenmaan LA klubin (Keula ry) toiminnassa ja muistan hyvin myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta tulleet etsinnät.
Tykkäsin monipuolisesti liikunnasta, erityisesti joukkuepeleistä. Maastojuoksu- ja hiihtokilpailuja järjestettiin Nukarilla kahden eri urheiluseuran toimesta. Yksilöurheilusta tutuiksi tulivat itsepuolustuslajit.
Lapsuudesta ovat jääneet mieleen turvallisuus ja yhteisöllisyys. Kummankin puolen isovanhempani asuivat Nukarilla. Päiväkerhossa solmittuja ystävyyssuhteita vaalin edelleen.
Lapsuuteni kesät olen viettänyt Saimaalla asuntoveneellä veneillen. Nousin vedestä vain ruokatauolle ja yöunille. Nyt omat lapseni viihtyvät samoilla hiekkarannoilla kauniin Saimaan äärellä.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.
2
