Kanavapäällikkö, vihreä kuntapoliitikko Sami Virtanen: Synnyin Kotkan keskussairaalassa 29.11.1976. Lapsuuden perheeseeni kuului kuusi vuotta vanhempi sisko. Olin taitava ärsyttämään isosiskoani ja hänelle kehkeytyi taito nakata kirjoituspöydältään esimerkiksi kynäteline ovea kohti, kun yritin vierailla hänen huoneessaan. Muutama osuma otsaan opetti pysymään kaukana.
Kävin koulua Kotkan Haukkavuoren ala-asteella ja Katariinan yläasteella. Ne sijaitsivat 200 metrin päässä lapsuuden kodistani.
Olin lapsena rauhallinen, hiljainen ja ujo. Uppouduin tunneiksi rakentamaan legokaupunkia, joka vuosien mittaan täytti lopulta koko huoneeni lattian. Olin todella ylpeä legokaupungistani. Rakensin paljon myös pienoismalleja, jotka ripustin roikkumaan huoneeni kattoon.
Talvella pidin hiihtämisestä ja kesällä uimisesta ja pyöräilystä. Kotkassa oli mahdollista hiihtää meren jäällä. Talvet olivat kylmiä ja maisemat lumisia. Muistan myös pudonneeni jäihin kävelyretkellä, jolla mukana taisi olla keppihevonen, jolla testasin jään kantavuutta.
Isäni työskenteli satamaluotsina ja olin usein mukana merellä luotsaamassa. Jännittävintä oli luotsiveneestä köysitikkailla laivaan kiipeäminen ja talvella jääsiltaa pitkin liikkuvaan laivaan pääsy. Kotkan kauniit merimaisemat ja näkymät laivan komentosillalta ovat jääneet mieleen.
Nuoruudessa aloin harrastamaan parhaan ystäväni kanssa radio-ohjelman tekemistä. Teimme toisillemme radio-ohjelman kasetille, jonka kävimme pudottamassa kerrostalon postilaatikkoon.
Aloin myös harrastaa kitaran ja sähköurkujen soittamista. Nuoruuden TET- jaksot vietin paikallisradiossa tai elektroniikkakaupassa, joka myi stereoita. Radio on ollut minulle aina rakas ja siksi päädyin 19-vuotiaana työharjoittelun kautta oppisopimuksella paikallisradioon töihin. Olen työskennellyt 12 eri radiokanavalla 25 vuoden aikana, tällä hetkellä Radio Suomipopilla.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.