Talvi lähestyy ja siilit ovat joko asettuneet tai asettumassa talviunilleen. Niin myös Armi Mannisen pihapiirissä Kirkonkylällä. Siellä on päättyneenäkin kesänä tepsutellut toistakymmentä aikuista siiliä ja joukko pienempiä piikkipalloja.
Manninen on ruokkinut ja rakentanut vuosikausien ajan talvipesiä pihapiirinsä siileille. Silloin kun hän ei ole kotona, naapurit auttavat eläinten hoitamisessa.
Tänä syksynä osa pihapiirin poikasista on ollut niin pieniä, etteivät ne selviäisi tulevasta talvesta ilman apua.
– Siilinpoikasen pitää painaa yli 800 grammaa, että se selviää talven ylitse, Manninen tietää.
Niinpä hän on toimittanut kolme siilinpoikasta Pääkaupunkiseudun Eläintensuojeluyhdistyksen vapaaehtoisen toimijan Heidi Simosen hoiviin Hyvinkäälle. Ensimmäinen Hyvinkäälle matkanneista poikasista on nimeltään Aarre ja seuraava Isla. Kolmannen poikasen sukupuolesta ei päästy selvyyteen, joten siitä tuli Löytö. Yhä tarkkailussa Mannisen piha-alueella oleva poikanen on nimetty Pörriksi.
– Pörri painaa tällä hetkellä hieman alle 800 grammaa ja nyt täytyy seurata, ettei sen paino lähde laskemaan, Manninen kertoo.
Siilinpoikasten punnitsemisessa hän käyttää tavallista talousvaakaa.
– Ensi ne murisevat hirveästi, mutta kun niille juttelee, niiden sydän rauhoittuu, Manninen kertoo.
Kokonaan hän ei joudu siililapsistaan luopumaan, vaikka ne viettävätkin tulevan talven Hyvinkäällä.
– Keväällä ne tulevat tänne takaisin, sillä ne on laskettava vapaaksi kilometrin säteellä siitä paikasta, mistä ne on löydetty.
Siilejä ei voi päästää keväällä suoraan luontoon, vaan niille pitää Mannisen mukaan rakentaa pieni aitaus, että ne ehtivät tottua paikkaan.
Viime kesänä Manninen ruokki aikuiset siilit ilta seitsemältä. Jos ruokaa ei alkanut kuulua, ne tulivat rapsuttamaan ulko-ovea saadakseen kissanruoka-annoksensa. Maitoa siileille ei saa antaa.
– Kun huutelen pihani siileille, ne tulevat jalkojeni päälle. Jos pihalla on joku vieras, ne menevät vilauksessa piiloon. Jotkut sanovat että olen hassu kun hoidan näitä, mutta siilit ovat niin suloisia. Ja kaikkihan me olemme luojanluomia, Manninen toteaa.
Paitsi siilejä Mannisen pihapiirissä elelee 5-vuotias kesy Kalle-varis, jonka hän on pelastanut poikasena.