Minä lapsena: "Rakastin barbeilla leikkimistä"

Virpi Räty lapsena.
Taina Joutsen

Taina Joutsen

Erityisopettaja, kunnanvaltuutettu Virpi Räty: Synnyin 56 vuotta sitten Helsingissä. Asuin kolme ensimmäistä vuotta Kuusitiellä ja sieltä muutin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa Siltamäkeen, juuri valmistuneelle Helsingin asuinalueelle. Lemmikkejä minulla oli lapsena kissa Figaro sekä Kilpikonna Jonna.

Kaksi ensimmäistä kouluvuotta kävin koulua parakissa Siltamäessä. Kolmannen ja neljännen luokan kävin koulua Tapanilassa vanhassa puisessa talossa, koska luokkani ei mahtunut koulurakennukseen.

Minun ikäluokkani oli viimeinen oppikouluun pyrkivä vuosiluokka ja pääsinkin monen vaiheen jälkeen Pohjois-Helsingin yhtenäiskouluun Tapanilaan. Vuoden oppikoulun jälkeen Helsingissä oppilaat siirtyivät perusopetukseen eikä enää tarvinnut maksaa vanhempien ruokailua ja kirjoja. Kahdeksan vuotta kului Pohjois-Helsingin koulussa ja kirjoitin sieltä ylioppilaaksi vuonna 1984.

Lapsena olin iloinen pisamanaama, jolla oli koulussa punaiset letit. Olen aina ollut sosiaalinen ja äidin mielestä kyläluuta. Siltamäessä kun meni ulos, niin aina löytyi kavereita leikkimään tai pelaamaan erilaisia pelejä. Pienenä rakastin barbeilla leikkimistä. Kavereiden kanssa rakensimme erilaisista materiaaleista barbeille koteja sekä huonekaluja. Teimme myös itse vaatteita barbeille.

Rakastin jo pienenä musiikkia, laulamista ja näyttelemistä. Olin näytelmäkerhossa ja pukeuduin mielelläni erilaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Kavereiden kanssa hoilasimme viimeisempiä hittejä.

Paras ystäväni asui samassa rapussa ja ollessamme 8-vuotiaita Sammy Babitzin kuoli. Itkimme kaverin kanssa tapaturmaista kuolemaa ja lauloimme Daa-Da Daa-Data rappukäytävässä.

Luisteleminen oli minulle tärkeää ja kävinkin talvella joka päivä useamman tunnin luistelemassa sekä pelaamassa poikien kanssa jääkiekkoa. Muistan talvista myös lumilinnojen rakentamisen yhdessä ystävien kanssa. Kesäisin pelasin pesäpalloa ja kävin katsomassa veljeni jalkapallomatseja.

Isovanhemmat olivat minulle läheisiä ja vietinkin paljon aikaa kesäisin tai kipeänä ollessani heidän maatilallaan Sammatissa. Minulla oli siellä oma karitsa kesäisin ja olin mukana heinätöissä. Sain myös hoitaa mummon kanssa puutarhaa.

Kesällä matkustelimme perheen kanssa autolla ympäri Suomea ja kävimme Savossa sukulaisten luona kylässä. Leirit ja viljelypalstat kuuluivat myös lapsuuteeni.

Ensimmäisen Englannin kielikurssimatkani tein 15-vuotiaana ja se oli huikea kokemus, jota en unohda koskaan. Minulle jäi matkalta hyviä ystäviä muun muassa Italiasta. Käyttörahat matkaan hankin poimimalla mansikoita ja olemalla kemikaliossa myyjänä lauantaisin.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen turvallisuus ja hyvä olo. Vanhempani tukivat minua aina kaikissa asioissa, mutta toisaalta opettivat minut huolehtimaan itsestäni ja kantamaan vastuun tekemisistä. Tällä lailla he loivat minulle positiivisen minäkuvan ja asenteen, että pystyn mihin vaan, jos harjoittelen ja luotan omiin taitoihini.

Voisin sanoa, että lapsuuteni oli erittäin onnellista aikaa ja lapsuusvuosilta minulle on jäänyt monta hyvää ystävää.

Minä lapsen a -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut