Löytö: Kalastusjärjestelmä on luultavasti ollut paikallaan kivikaudesta lähtien.
Museoviraston Viirinlaakson koekaivaukselta kivikautisen asuinpaikan edustalla on tehty harvinainen arkeologinen löytö.
– Ylisjoen tunnetun kivikautisen asuinpaikan alueelle tehtiin kaivinkoneella koeoja. Jokilaaksosta tuli näkyviin soistuneita kerroksia ja niiden alta puisia liisteitä liistekatiskasta tai jostakin muusta kalastusjärjestelmästä, jossa ohjataan kalojen kulkua, kertoo tutkija Tuija Väisänen Museoviraston arkeologisista kenttäpalveluista.
Harvinaiseksi löydön tekee Väisäsen mukaan se, että löydetty kalastusjärjestelmä oli yhä mitä ilmeisimmin paikalla, johon se on alunperin rakennettu.
– Suomi on aikanaan todennäköisesti ollut pullollaan liistekatiskoita, mutta se on harvinaista, että paikallaan olevia kalastusjärjestelmiä löytyy säilyneenä, Väisänen sanoo.
Ylisjoen kivikautinen asuinpaikka on sijainnut veden äärellä. Väisänen pitääkin mahdollisena, että kalastusjärjestelmä liittyy asuinpaikkaan.
– Liisteistä on otettu ajoitusnäytteitä, ja toivottavasti saamme niistä ajoitustuloksia. On aivan mahdollista, että kyse on kivikautisesta löydöstä, mutta varmoja ei ennen ajoitusta voida olla, Väisänen kertoo.
Hän arvelee ajoituksen valmistuvan tulevan talvikauden aikana.
Ylisjoen kivikautisen asuinpaikan alueelle tehdyistä koekuopista on löytynyt myös palanutta luuta, keramiikka-astian paloja sekä kvartsi-iskoksia. Palaneet luut ovat Väisäsen mukaan yleensä ruokajätettä. Kvartsi-iskokset taas ovat palasia, joita syntyi, kun kvartsista muotoiltiin työkaluja toisella kivellä lyömällä.
Museovirasto on kahden viime viikon aikana tehnyt koekaivauksia myös Yli-Kunnarin kivikautisella asuinpaikalla, joka sekin sijaitsee Viirinlaaksossa. Asuinpaikka on pienehkö, ja Väisänen pitää todennäköisenä, että se on tuhoutunut osittain varhaisemman hiekanoton yhteydessä.
– Yli-Kunnarin edustalla säilyneestä turvekerroksesta löytyi kuitenkin vesipähkinän kuoria. Vesipähkinää ei ole kasvanut Suomessa tuhansiin vuosiin, Väisänen kertoo.
– Muuten emme siis löytäneet mitään kivikautisia asuinpaikkalöytöjä, mutta tuo turpeen alla asuinpaikan edustalla oleva vesipähkinäkerros kertoo, että kivikautinen eloperäinen aines on säilynyt paikalla tuhansia vuosia. Vielä emme pysty sanomaan, onko vesipähkinäkerros paikalla kasvaneen vesipähkinän siihen tiputtama, vai ihmisen ravinnoksi keräämä kasa, joka on päätynyt veteen, hän jatkaa.
Viirinlaakson kivikautiset asuinpaikat on mainittu Museoviraston tutkija Kreetta Lesellin 2001 tekemässä Klaukkalan arkeologisessa inventoinnissa.
Ylisjoen ja Yli-Kunnarin kivikautisilla asuinpaikoilla ei ole aiemmin tehty koekaivauksia. Koekaivaukset tehdään nyt, koska Viirinlaakso II kaavan alueella tai aivan sen läheisyydessä on aiemmissa selvityksissä esiin tulleita kiinteitä muinaisjäännöksiä.
– Viirinlaakso II:n asemakaava käsittää myös Luhtajoentien jatkeen Viirintieltä Havumäentielle. Kyseisen tien tarkempaa linjausta suunnitellaan asemakaavasuunnittelun yhteydessä. Jos linjauksen alle jää kiinteä muinaisjäännös, se tulee tutkia, jotta asemakaavassa voidaan esittää tien linjaus, sanoo yleiskaavapäällikkö Anita Pihala.
– Koetutkimuksen jälkeen raportoimme havainnoista, ja Museoviraston kulttuuriympäristöpalvelut antaa niiden perusteella lausunnon toiselle osapuolelle, tässä tapauksessa Nurmijärven kunnalle, tutkija Väisänen kertoo.
Tämän jälkeen suojeluviranomaiset ja Nurmijärven kunta neuvottelevat Väisäsen mukaan keskenään.
– Tällaisissa tilanteissa ratkaisut ovat olleet hyvin erilaisia ja paikkakohtaisia, Väisänen toteaa.