Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Yksityisteillä ratsastaminen aiheuttaa närää Nukarilla – tallinomistaja pelkää maastoratsastuksen vähenevän ja kallistuvan

Hevostallin Nukarilla omistava Katja Patronen pelkää Nurmijärven kunnan tekemän yksityistieuudistuksen vaikutuksia ratsastusharrastukseen. Nurmijärven kunta irtisanoi yksityisteiden hoitosopimukset vuoden 2019 alusta.

– Nukarilla on pienellä alueella melkein 100 hevosta. Jos asiaa ei nyt nosteta esille, meillä hevosen omistajilla on vuoden kuluttua hirveästi maksuja tai ei lainkaan paikkaa maastoilla, Patronen arvelee.

Patrosen mukaansa yhdelle maastolenkille pääsy esimerkiksi hänen lähikulmillaan voi vaatia useilla yksityisteillä ratsastamista.

– Läheiseltä Rauhaniementieltä on jo otettu minuun yhteyttä ja pyydetty maksua yksityistiellä ratsastamisesta. Käyn siellä noin kaksi kertaa kuukaudessa, joten vastasin, että tämä menee vielä jokamiehenoikeuden piikkiin, Patronen kertoo.

Patrosen mukaan useampikin lähistön hevosharrastaja ja tallinomistaja on ollut häneen yhteydessä saatuaan mielivaltaisiksi kokemiaan tienhoitomaksuja yksityistiellä ratsastamisesta.

Patrosen ratkaisu tilanteeseen olisi, että kunta avustaisi yksityisteitä hieman enemmän siellä, missä talleja on paljon.

Tällä hetkellä Patronen maksaa omalle tiekunnalleen tienhoitomaksun yhteydessä neljästä hevosesta.

– Tiekunta ei ole vielä perännyt lisää rahaa hevosella liikkumisesta, mutta arvelen, ettei se päivä ole kaukana.

Keski-Uudenmaan Maastoratsastajat ry:n puheenjohtaja Merene Hovilai sella ei ole omakohtaista kokemusta siitä, kuinka yksityistieuudistus on vaikuttanut ratsastusharrastukseen Nurmijärvellä. Viime keväänä perustetussa turvallisen ja luvallisen maastoratsastuksen puolesta toimivassa yhdistyksessä on noin 85 jäsentä, joista osa nurmijärveläisiä.

– Oma kokemukseni on, että hyvä yhteistyö ja ystävällinen ja järkevä käytös johtavat positiiviseen lopputulokseen, Hovilainen sanoo.

– Ratsastaminen yksityistiellä kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin. Siitä ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa, eikä siihen tarvitse pyytää erikseen lupaa, hän jatkaa.

Yksityistielain mukaan muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan yksityistien säännölliseen käyttämiseen tai yksityistien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävään toimintaan tarvitaan lupa. Säännöllinen käyttäminen on Hovilaisen mukaan pitkälti tulkintakysymys.

– On vaikea kuvitella yksittäisten ratsukoiden lisäävän selvästi tien kunnossapitokustannuksia. Jos kysymyksessä taas on esimerkiksi isoilla hevosryhmillä vaellusratsastuksia järjestävä talli, jonka päivittäisen toiminnan vuoksi tienreunat polkeutuvat pehmeiksi, neuvottelisin tiekunnan kanssa kuluihin osallistumisesta, hän pohtii.

– Jotta mitään maksuja voidaan periä, tiekunnalta tulee Suomen Tieyhdistyksen yksityisteiden jäsenneuvonnan asiantuntijalta saamani tiedon mukaan löytyä maksuunpanoluettelo, josta kaikki tällaisetkin summat löytyvät. Summien pitää perustua todellisuuteen. Jos todettaisiin, että maksu on perusteltu, sen on oltava suhteessa kyseisen tien muihin käyttömaksuihin. Tällöin puhutaan hyvin pienistä, noin 10 euron suuruisista vuosikustannuksista, Hovilainen kertoo.

Ympäristö.fi -sivuston mukaan tiekunta voi kieltää tai rajoittaa moottoriajoneuvoilla tapahtuvan yksityistien käytön muilta kuin tieosakkailta. Koska ratsastus rinnastetaan tieliikennelain mukaan moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin, kielto tai rajoitus koskee myös heitä. Liikennemerkin asettamiseen yksityistielle tulee olla kunnan lupa. Laittomat merkit ovat luonnonsuojelulain vastaisia eikä niitä tarvitse noudattaa, ympäristö.fi -sivustolla sanotaan.

– Virallisia kieltomerkkejä tulee ratsukoiden toki noudattaa, aivan kuten muitakin liikennesääntöjä, Merene Hovilainen muistuttaa.

– Meillä on kokemusta myös hyvästä yhteistyöstä. Eräänkin hiekkatien varrelta asukkaat ilmoittavat keväisin rospuuttoaikaan alueemme tallien yhteisessä Facebook-ryhmässä milloin tie on liian pehmeä ratsastukseen, jolloin tiedämme ratsastaa parisen viikkoa muualla kunnes tie taas kuivuu. Tämä on mielestäni hienosti kaikkia osapuolia palveleva toimintamalli, Hovilainen summaa.