Koronapassin laajentaminen työpaikoille olisi monella tapaa ongelmallista, näkevät oikeusoppineet.
– Tosiasiallisesti, juridisin termein de facto, sehän on pakkorokotusyritys, näkee tartuntatautilakiin perehtynyt julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen.
Myös julkisoikeuden, hyvinvointioikeuden ja valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen näkee, että koronapassin laajentamisen todellinen tarkoitus on rokotuspakko.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaatii, että työnantajien on saatava tietää, onko työntekijöillä koronarokotus. Jos muiden ihmisten lähellä työskentelevällä ei ole rokotusta, hänet pitäisi EK:n mukaan olla mahdollista siirtää toisiin tehtäviin tai jopa lomauttaa. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kertoo Helsingin Sanomissa, että koronapassin laajentamista työpaikoille harkitaan.
Muukkonen ja Rautiainen näkevät, että koronarokotusta voisi varsin helposti vaatia hoitajilta, jotka työskentelevät riskiryhmien kanssa. Laissa näiltä hoitajilta jo vaaditaan muun muassa influenssarokotusta. Käytännön laajentaminen muille työpaikoille olisi kuitenkin ongelmallisempaa.
– Laki lähtee lähtökohdasta, että rokotustiedon perusteella työtehtäviin puuttuminen on mahdollista vain silloin kun se liittyy merkittävän infektioriskin potilaisiin. Nyt esiin nousee kysymys, voidaanko koko väestö rinnastaa merkittävän infektioriskin potilaisiin. Tällainen malli vaikuttaa kohtalaisen hankalalta, Rautiainen sanoo.
– Ja jos täytyy käydä vaikka yt-neuvotteluita, todennäköisesti tällaiset (rokottamattomat) ihmiset olisivat ensimmäisenä jonossa. Tällä voisi olla välillisesti isoja vaikutuksia, Muukkonen pohtii.
Rautiaisen mukaan koronapassin laajentaminen kaikille työpaikoille ei ole mahdollista voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Koronapassi on tällä hetkellä tarkoitettu vaihtoehdoksi rajoituksille.
Rokotuspakko olisi sinänsä Suomessa mahdollinen tartuntatautilain pykälän 47 perusteella, Rautiainen ja Muukkonen huomauttavat. Vuonna 2016 hyväksyttyä pykälää ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön.
– Tämä johtaa ongelmiin, joita on yritetty koronapassilla kiertää sillä logiikalla, että sitten se on jokaisen oma valinta. Kommervenkeillä luodaan tilanne niin ikäväksi ihmisille, että heidän on käytännössä pakko päätyä ottamaan rokote, Matti Muukkonen sanoo.
Muukkosen mielestä jos ihmisiä halutaan pakottaa rokotuksiin, se pitäisi tehdä rehellisesti määräämällä rokotus pakolliseksi.
– Käsittääkseni kantti ei kuitenkaan riitä käydä sitä keskustelua, koska sillähän olisi poliittisia vaikutuksia.
Pauli Rautiainenkin näkee, että Suomessa pitäisi keskustella myös pakkorokottamisesta.
– Emme nyt uskalla tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun kaikkia niitä näkökulmia, jotka siinä oikeudellisesti pitäisi olla mukana. Sen takia keskustelu on vino ja muistuttaa viime kevään liikkumisrajoituskeskustelua.
Viime keväänä tavoitteena oli saada yksityisbileet loppumaan, kun korona levisi eikä rokotteita riittänyt kaikille. Rautiaisen mukaan ongelmana oli, että ei luotu lainsäädäntöä, joka suoraan rajoittaisi yksityistä kokoontumista.
– Sen sijaan rakennettiin erilaisia himmeleitä, jotka johtivat meidät keskustelemaan Stockmannin koriste-esineistä tai siitä, onko pääsiäisenä mökillä käynti eri lailla mökin omistajan kuin vuokraajan oikeus.
– Tuotamme itsellemme visaisia oikeudellisia ongelmia syyttä suotta.
Vaikka rokotuspakosta on Suomessa vaikea keskustella, oikeudellisesti se voisi olla helpompi ratkaisu kuin koronapassin käyttötarkoituksen laajentaminen.
– Meidän on erityisesti kiinnitettävä huomio siihen, että perustuslakivaliokunta on hyväksynyt lainsäädäntöön pakkorokottamista koskevan tartuntatautilain 47-pykälän, Rautiainen sanoo.
Matti Muukkonen toteaa, että perustuslakivaliokunta loppujen lopuksi ratkaisee myös työpaikan koronapassin laillisuuden.
– Äkkiseltään sanottuna yleinen velvollisuus rokotussuojaan on hyvin hankalaa tilanteessa, jossa rokotusta ei ole missään säädetty pakolliseksi.
