Suomen hallitus sai aikaan massiivisen kiistan EU:n uudesta kannustinrahoitusmallista liittyen metsätalouteen. Mutta mitä mieltä asiasta ovat nurmijärveläiset metsänomistajat?
– Tuskin sieltä EU:sta on mitään hyvää tulossa. On jäänyt sellainen mielikuva, että EU koettaa sosialisoida Suomen ja Ruotsin metsiä yhteiseksi hiilinieluksi, sanoo numlahtelainen metsänomistaja Sam Borup.
Hän pohtii, että kaikki toki riippuu siitä, miten tuleva kannustinrahoitus rakennetaan. Samalla on seurattava, miten hiilinielurahoitus rakentuu.
Poissulkevatko edelliset toisensa? Metsien käytön rajoituksia on seurattava tarkalla kädellä.
– Puhutaan metsän monimuotoisuudesta ja hiilinieluista. Mutta nehän saattavat olla toisensa poissulkevia, Borup sanoo.
Hän pohtii, että kun usein samaistetaan lahopuun määrä metsän monimuotoisuudeksi, niin se ei ole hiilinieluna kummoinen.
Olisivatko puiset huonekalut tulevaisuuden vientituote?
Sam Borup
– Jonkun pitäisi päättää, mitä meiltä metsänomistajilta halutaan? Halutaanko tuottavaa metsänkasvatusta ja hiilinieluja, vai monimuotoisuutta?
Sam Borup peräänkuuluttaa, että puuta olisi saatava rakennuskohteisiin. Suomalaisten metsätuotteiden jalostusastetta pitäisi nostaa niin, ettei tarvitsisi tuottaa enää sellubulkkia. Vaan hyvää vientitavaraa.
– Ettei vietäisi raaka-ainetta, vaan vaikkapa hirsimoduuleja. Honkarakenne myy jo nyt Japaniin hirsirakennuksia. Meillä on hyviä arkkitehteja. Olisivatko puiset huonekalut tulevaisuuden vientituote?
Borup on ottanut metsissään kolmisen vuotta sitten FSC-sertifioinnin käyttöön. Osa hänen metsistään on suojeltu jo 2000-luvulla.
Suomen WWF:n mukaan FSC tarkoittaa, että viisi prosenttia metsistä jätetään käsittelemättä ja viisi prosenttia käsitellään erityiskohteina. Jätetään säästö- ja lahopuuta, vesistöjen suojavyöhykkeet säilytetään.
Arvokkaita elinympäristöjä turvataan, lintukohteilla vältetään kesähakkuita ja uhanalaisten lajien elinpaikat turvataan. FSC parantaa lisäksi metsänomistajan asemaa puunmyyntitilanteessa.
Suojeltuja metsiä lukuun ottamatta myös Borup käyttää avohakkuuta.
– Siihen menisi parisataa vuotta, että saataisiin tarpeeksi faktatietoa jatkuvan kasvatuksen menetelmästä. Nyt ilmastokin muuttuu, ja samalla kasvitaudit lisääntyvät. Se tekee mm. kirjanpainajatoukkien toimesta aika isojakin tuholaisvaurioita Nurmijärvelläkin.
Nurmijärven MTK:n, puheenjohtaja, metsätalousinsinööri Olli Lukkarinen kertoo, että MTK:n linjana on, että jokainen metsänomistaja hoitaa ja päättää omista metsistään toimenpiteineen, olivat ne sitten avo- tai jatkuvaa hakkuuta.
– Hyvin hankala vielä sanoa taksonomiasäädöksestä. Jos se on samantyyppinen kuin tämänhetkinen malli, niin mikä, ettei.
Myös Lukkarinen on metsänomistaja.
Nurmijärveläiset omistavat metsää keskimäärin 30 hehtaaria.
Lukkarinen toteaa, että monimuotoisuus säilyy, kun jokainen hoitaa metsiään oman mieltymyksensä mukaan. Lisäksi metsälaki lisäksi rajaa tietyt alueet talouskäytön ulkopuolelle. Näihin on mahdollista hakea ympäristötukea.
Olli Lukkarinen hoitaa metsiään niin, että on taimikkoja, ja sitten tulee kasvatusmetsä, sekä eri-ikäistä puustoa.
– Usein maan muokkaus parantaa taimien kasvuun lähtöä.
Nurmijärven luonto ry:n puheenjohtaja Jouko Vuoristo toteaa, että avohakkuiden ja ojituksen seurauksena hiiltä vapautuu suuresti ilmakehään.
– Rakentamista ja kaavoitusta ei pidä ohjata kevyin perustein metsäalueille.
Vuoristo pahoittelee, että EU-komission ilmastokriteerit ovat vaikeatulkintaisia.
– Ilmastohyötyjen osoittamisesta tulisi silloin ehkä raskasta pienille metsänomistajille.