Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kiljavan tunnetut persoonat – värikkäät nuket luovat ohikulkijoille hyvää mieltä

Nuket: Värikkäät nuket luovat ohikulkijoille hyvää mieltä – ”Ne ovat Valon kansa”.

Autoilijat tööttäävät Kiljavantie 350:n kohdalla, ja motoristit heilauttavat kättä. Mielenilmaisut eivät johdu kuitenkaan liikenneraivosta, vaan tien poskessa patsastelevista värikkäistä persoonista.

Sympaattiset nuket yksityiskohtineen ovat hymyilleet ohikulkijoille yksityispihan penkereeltä käsin jo reilut kymmenen vuotta.

– Teimme ystäväni Kati Räisäsen kanssa juhannuksena 2010 Pedron. Autoista alettiin ottaa heti kuvia nukesta! Meitä alkoi naurattaa ihan hirveästi. Emme olisi edes ajatelleet, että nuket luovat niin paljon iloa, talossa puolisoineen nyt 12 vuotta asunut Pepita Kurttila, 61, sanoo ja hymyilee.

Pedron jälkeen valmistui punahuulinen, korea Elena-nukke. Sittemmin nukkeja on tullut lisää, kun ystävät ja sukulaiset ovat valmistaneet niitä.

Alun perin nuket tehtiin, jotta ystävät löytäisivät Tikkurilasta Kiljavalle muuttaneen pariskunnan kotiin vaivatta kyläilemään.

– Sukulaispoikamme Aapo, 13, valmisti kaksi vuotta sitten kaikesta kierrätysmateriaalista, mitä pihalta sattui löytämään, Robotti-Robertin. Sitten ystäväpariskunta teki lampurin lampaineen, ja lopuksi toiset ystävät loivat liftarihevosen.

Emme olisi edes ajatelleet, että nuket tuovat niin paljon iloa.

Pepita Kurttila

Kurttila kertoo, että toiseksi vanhimmalla nukella, Elenalla, on alkuperäistä enää vain huulet ja silmät. Paljon joudutaan uusimaan nukkien vaatetusta, joka kokee kovia talven tuulten ja tuiskujen seurauksena.

Nuket saavatkin parin vuoden välein uudet palttoot ja hieman lisävarustetta päällensä. Kesällä Pedrolle puettiin uudenkarhea hattu.

Elena-nukella on käsissään sateenvarjo ja kastelukannu.

– Kesällä minulla oli iso petunia tuossa Elenan alla. Kuulin, kun fillaristit ohi sotkiessaan totesivat, että onpa hyvin kasteltu, Kurttila virnistää.

Nukeilla on toinenkin tehtävä, liikenneturva-aate. Kurttila kutsuu heitä Valon kansaksi. Jokaisella on mittava määrä heijastimia.

Pepita Kurttila ei myönnä olevansa taiteilija, mutta kertoo väkertäneensä kaikenlaista, pienestä pitäen.

– Pitää tuusata aina jotakin.

Kurttilat ovat nimenneet talonsa Huvikummuksi. Täällä on asunut ajan saatossa kanoja, yksi vihainen kukko, paljon lampaita ja mittava määrä palveluskoiria. Suuri, luonnonmukainen tontti on aidattu, jotta koulutetut suomenmestari-koirat voivat temmeltää pihamaalla vapaasti.

Pihan perällä, kuusten kätkemänä, on pääkaupunkiseudun-ystävän nikkaroima leikkimökki, Villa Mytty. Myöhemmin samainen ystävä muutti Kurttilan perässä omaan taloon Röykkään.

Huvikummun portin edustalla on maitotonkkia, vartijakana-kylttejä sekä entinen Korkeasaaren jouluvaloin koristeltu lintuhäkki.

Ikkunassakin on yksi plakaatti. Siinä lukee ”Hotel Mama, Always Open”.

– Tänne ovat olleet aina tervetulleita ystävät, lapsenlapset, sukulaiset ja kaverit.

Kurttilat muuttivat 12 vuotta sitten Kiljavalle pääkaupunkiseudulta.

– Kiljavan seutu on parasta aluetta Nurmijärvellä. Täällä on mahtavat kangasmetsät ja järviä, joissa uittaa koiria ja uida itse. Olen kotoisin Oulusta, mieheni on Helsingistä. Mutta koska hän ei suostunut lähtemään pohjoiseen, oli Nurmijärvi kompromissi. Minä sain täältä luonnon, Pepita Kurttila virnistää.

Kurttila on sanonut lapsille ja ystäville, että pihalle saa edelleen tehdä ja ideoida nukkeja ja taidetta vapaasti.

– Mutta sellaista, mikä ei loukkaa ketään. Minullahan olisi haaveena, että tämä koko saareke olisi täynnä näitä mollamaijoja. Peppi Pitkätossukin roikkuisi vaikka tuosta puusta. Ehkä vielä jonain päivänä, Kurttila hymyilee.