Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nurmijärveläinen Tuula Korkee ylitti Atlantin purjeveneellä – ”Ainutlaatuinen kokemus”

– Ylitys kesti 20 päivää. Aika meni nopeasti ja ajantaju katosi kokonaan. Elimme omassa maailmassa, jossa muut asiat unohtuivat, kuvailee Atlantin ylitystä nurmijärveläinen Tuula Korkee, jolle näin pitkä purjehdus oli ensimmäinen laatuaan. Miehistöön kuului kahdeksan naista, joilla kaikilla oli oma roolinsa ja tehtävänsä veneessä. Sama porukka purjehti syksyllä Biskajanlahden yli, jolloin he myös tutustuivat toisiinsa.

Ocean ladies -ryhmä oli lääkäripurjehtijaa vailla, kun Korkee sai soiton yhdeltä porukan purjehtijoista ja kysyi haluaisiko tämä lähteä heidän mukaansa, jos paikka vapautuu.

– Vastausta ei tarvinnut miettiä kauaa. Olen ollut aikuisiällä erilaisilla purjehdusreissuilla ja kesällä tapasin kaksi naista, jotka olivat ylittäneet Atlantin. Sanoin heille, että olisi kivaa päästä joskus mukaan. He olivat vinkanneet henkilölle, joka otti minuun yhteyttä, Korkee muistaa.

Hänen mukaansa reissu oli monivivahteinen. Matka alkoi Las Palmasista, jossa naiset pakkasivat veneen ruoilla, juomavedellä ja muilla tarvikkeilla.

– Vihannekset ja hedelmät piti pestä saippualla, jotta vältimme sen, ettei veneeseen kulkeutunut salamatkustajina ötököitä tai niiden munia.

Parasta oli merimatka sekä taivas auringonlaskuineen.

Korkee ei omien sanojensa mukaan valmistautunut reissuun juuri mitenkään.

– Ei tuohon oikein voi valmistautua. Juttelin muutaman Atlantin ylittäneen ihmisen kanssa ja katsoin Atlantin yli -ohjelmaa, Korkee sanoo.

Vene, jolla Ocean ladies ylitti valtameren, on Swan-merkkinen vanha purjevene, joka on tehty nimenomaan tällaisiin olosuhteisiin.

– Matkalla ei ollut mitään yllättävää. Taustajoukoissamme oli brittiläinen kokenut purjehtija, joka kertoi meille sään pari kertaa päivässä. Hän myös neuvoi, mihin kannattaa mennä, jotta vältymme myrskyltä, Korkee sanoo.

Reissun aikana mitään ei hajonnut eikä kukaan loukkaantunut Swanin porukasta.

– Valitsimme reittimme hyvin. Meidän reittimme pohjoispuolella hajosi veneitä, kaksi niistä jouduttiin hylkäämään niiden hajottua niin pahasti. Yhteensä Atlanttia oli ylittämässä 151 venettä, Korkee sanoo.

Joukossa oli muitakin suomalaisia Ocean ladiesin lisäksi, mutta he olivat koko porukan ainoa naismiehistö. Vaikka vene oli täynnä naisia, konflikteilta vältyttiin ja kaikki tulivat Korkeen mukaan hyvin toimeen toistensa kanssa.

– Parasta ylityksessä oli juuri merimatka sekä taivas auringonlaskuineen ja tähtitaivaineen. Pahinta puolestaan oli perille pääseminen Santa Lucian saarelle. Muutos totaalisesta hiljaisuudesta valtavaan määrään veneitä ja juhlaa ympärillä. Kontrasti oli todella iso, oli kuin olisi mennyt yhdestä kuplasta toiseen, Korkee muistaa.

Korkeen mukaan on mahdotonta yrittää selittää kenellekään Suomessa, missä on ollut ja millainen reissu oli.

– Lähtisin uudestaan, ei sellaista kokemusta voi saada muualta. Atlantin ylityksessä ollaan pitkään merellä ilman rantautumista eikä maata ole näkyvissä viikkoihin.

Matka vastasi Korkeen odotuksia, vaikka häntä ihmetytti, ettei koti-ikävä iskenyt kertaakaan.

– Maan tullessa näkyviin ei tullut riemua, vaan haikeus. Ylitys oli mukavampi ja merimatka nautinnollisempi kuin olin ajatellut. Reissu oli ainutlaatuinen kokemus.

– Tuntuu ihmeelliseltä, että kohtalaisen pienellä veneellä voi purjehtia Atlantin yli, Korkee hämmästelee.