Nurmijärveläiset maailmalla | ”Puutarhassa rehottaa oliivipuut” – Sanna Ahonen ja Petteri Vallinrinne asuvat Samoksen saarella

Nurmijärveläiset maailmalla: Sanna Ahonen ja Petteri Vallinrinne muuttivat Nurmijärveltä Samoksen saarelle Kreikkaan.

Petteri Vallinrinne ja Sanna Ahonen tapasivat aikanaan ollessaan molemmat Nurmijärven Kunnalla töissä. Sanna oli toimistopalveluissa ja Petteri teidenkunnossapidossa, työpiste kummallakin kunnan varikko. – Siitähän se sitten lähti. Petteri on kotoisin Nummenpäästä, jossa hän asuikin suurimman osan elämästään, kunnes muutimme yhdessä Metsäkylään. Koulunsa Petteri kävi Nummenpäässä, Kirkonkylällä sekä Perttulassa, josta hän valmistui hitsaajaksi, Sanna sanoo.

Hän on itse asunut lapsuudesta nuoruuteen Klaukkalassa. Välissä perhe asui myös Libyassa joten jo pienestä lähtien maailman avartaminen on ollut Ahoselle tärkeää.

– Jo alkuvaiheessa, kun aloimme seurustelella tuli selväksi, että matkustaminen ja uusien paikkojen näkeminen on molempien mielestä mukavaa puuhaa, hän sanoo.

Tällä hetkellä pariskunta asuu Kreikassa Samoksen saarella, jonne he muuttivat 2009. Vaikka Samos on pieni saari, melko mitäänsanomaton, on sillä merkittävä historia. Ajan saatossa saari on ollut itsenäinen, Turkin vallan alla, jälleen itsenäinen ja sitten liittynyt Kreikkaan.

– Saarella on historiallisia kohteita kuten Heran temppeli, matemaatikko Pythagoraan opetus- sekä asuin luolat, sekä Euphalinion vesitunneli, Ahonen ja Vallinrinne sanovat.

Ensimmäisen yhteisen Samoksen matkan jälkeen, aina välillä keskusteluissa vilahteli mahdollisuus ja toive, josko joku päivä sitä asuisi ulkomailla, Samoksella kenties.

– Kokemus se olisi sekin, tuumattiin. Eikä tarvitse istua vanhuksina kiikkustuolissa ja katua ”ei sitten lähdetty silloin kun oltais voitu”. Vuonna 2009 ajankohta oli kypsä sille, että kokeillaan. Peräkärryyn pakattiin mitä tarvittiin, kolme koiraa mukaan ja autolla kohti uusia seikkailuja, päämääränä Samos.

Kummatkin tekivät erinäisiä töitä alussa, Vallinrinne oli rakennusmiehenä, kun saarelle rakennettiin ensimmäinen ja ainoa hirsitalo, joka tuli Suomesta asti. Ahonen taas oli kynsiteknikkona kauneussalongissa.

– Vuosi oli 2009 kun tänne muutimme, nyt on 2022. Edelleen Samoksella olemme, viihdymme. Meidän työkuviomme ovat muutamaankin kertaan muuttuneet, nykyisin Petteri työskentelee vakuutusyhtiön autokorjaamolla ja minä tteen etätöitä kotoa käsin. Asuimme ensimmäiset kolme vuotta pääkaupungissa Vathyssa, josta siirryimme tänne toiselle puolelle, Kerkis vuoren juurelle, missä on enemmän luontoa. Tässä me asumme, 200 metriä on Aegeanin mereen, puutarhassa rehottaa oliivipuut, sitruuna-, mandariini- ja appelsiinipuut, eukalyptuspuu heittää suojaavan varjon etupihalle, Ahonen luettelee.

Nykyisin heillä on myös kulkueläinten turvakoti, StrayCare Samos SW. He ovat aina olleet eläinrakkaita eivätkä voi katsoa sivusta, kun eläimet hylätään tai niitä kohdellaan kaltoin.

– Meillä on reilu 30 koiraa, yli 20 kissaa, pari kilpikonnaa ja hevonen. Jokaisella on oma tausta, toisilla se on rajumpi, toisilla lempeämpi, mutta kaduille kaikki ovat päätyneet syystä tai toisesta. Henkisesti ja fyysisesti tämä on rankkaa, mutta samalla myös palkitsevaa, kun näet miten pelokkaasta laiheliinista, muuttuu syliin tunkeva iloinen hännänheiluttaja. Kaikkia emme voi pelastaa, mutta ainakin joillekin voimme taata paremman elämän.

Tuli lokakuun viimeinen päivä 2020. Pariskunnan mukaan se oli upea aurinkoinen päivä.

– Olimme juuri oltu asioilla Karlovasissa ja päästy takaisin kotiin. Olimme yläpihalla valmistautumassa laittamaan Jenskalle (aasi) ja Marjolle (hevonen) ruokaa. Sanna oli varastossa ja minä odottelin ulkopuolella, kun kuului jyrinää ja vähän ravisutteli. Tämä on normaalia, sillä saarella usein on maanjäristyksiä. Mutta siinä ehti ajatus muuttua, että ei taidakaan olla ihan normaalia, kun eihän tämä lopu!

Se mitä tapahtui, oli katastrofi. 7 magnitudin maanjäristys, joka teki pahoja tuhoja myös Turkissa. Samoksella tuhoutui paljon taloja ja teitä, tsunami vei autoja ja tavaraa. Nuori pariskunta menehtyi sortuvan seinän alle.

– Se oli kyllä unohtumaton kokemus. Ei se ollut enää järinää. Muistan miten tulin ulos varastosta, otettiin toisistamme kiinni ja katsottiin ympärillemme. Nähtiin miten läheisen harjanteen takaa maa pölysi, selkeästi siellä maata lohkesi isoina paloina. Varastossa hyllyiltä tippui tavarat alas, maa meidän jalkojen alla aaltoili, Ahonen muistaa.

Hetken kuluttua järisi uudelleen, mutta se oli onneksi pienempi, vain 5.5 magnitudia.

– Tuhoja tuli meillekin, talosta halkesi seiniä, muureja lohkeili, portit siirtyivät paikaltaan jne. Ei kuitenkaan mitään todella vakavaa. Mutta kaikki ei ollut yhtä onnekkaita, monet joutuivat jättämään kotinsa, koska ne menivät purkukuntoon. Seikkailua, sitähän tämä elämä on.

Samoksen yksi viehätys pariskunnallei on se, että saarella on syvä yhtenäisyyden tunne. Siinä missä monet muut sortuvat ja valittavat, Samoksen asukkaat puhaltavat lopulta yhteen hiileen ja tsemppaavat toisiaan.

– Täällä ihmisissä on sisua ja maalaishenkeä. Ehkä siksi meillä ei ole niin ikävä Suomeen, koska tällä saarella on sekä luontoa, että luonnetta. Voit mennä mäntymetsään kävelemään ja talvella saatat saada jopa lunta niskaasi, ainakin räntää. Saari antaa sinun kokea luonnon mahtavuutta, ei ainoastaan maanjäristyksin, mutta myös upeita myrskyjä, hikisiä hellepäivä, kylmiä pakkasöitä, kuulaita talvipäiviä, kun aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, mutta pohjoistuuli käy navakkana ja jäädyttää nenän.

– Tottakai ihmisiä on ikävä, läheisiä. Mutta mikäs sen mukavampaa, kun he tekevät irtioton arjesta ja tulevat tänne lomalle, saamme viettää aikaa yhdessä.

Vallinrinne kävi Suomessa pari vuotta sitten, yllätyksenä läheisille. Se oli kiireinen pyrähdys, kun lyhyessä ajassa pitää nähdä ja viettää aikaa, mahdollisimman monen kanssa. Klaukkala oli rajusti muuttunut kymmenessä vuodessa, muu Nurmijärvi ei niinkään. Ahonne ei ole Suomessa ehtinyt käydä sitten 2010.

– Ei minulla niin kovin hinkua ole Suomeen, edes käymään. Toki siellä on minulle tärkeitä ihmisiä, mutta he tietävät ja tuntevat minut, en ole sellainen, jonka pitää nähdä ja olla läsnä ihmisten kanssa koko ajan. He tietävät kyllä, että ovat ajatuksissani ja sydämessäni. Ja kun nähdään, niin se on sitäkin erityisempää.

Se, mitä hän Nurmijärveltä tai oikeammin Klaukkalasta kaipaa, on mennyttä.

– Ei ole enää niitä ihmisiä siellä ja paikkoja, jotka loivat silloisen kotipaikan. Jollain tapaa ehkä jopa pelottaa joku päivä kävellä Klaukkalan raitilla, ei se ole enää sama paikka. Missä on Rolssi? Lättilän pellot, joiden halki sinne Rolssille kuljettiin? Pietarinrinteen mutamäki, josta talvella laskettiin? Patukka, mistä ostettiin viikonlopun mässyt? Ne metsiköt missä isän kanssa koiria viikonloppuna ulkoilutettiin ja maailmaa parannettiin?

Ahonen muistuttaa, että aika menee eteenpäin, ihmisetkin.

– Kyllä me joku päivä tullaan taas Klaukkalaan ja Nurmijärvelle. Jos ei olemaan niin ainakin käymään, onhan se ollut meille koti molemmille.

Kotona heillä on suomalaisuutta ja nurmijärveläisyyttä pienissä asioissa ympärillään.

– Meillä on kuvia läheisistä ja heidän antamia muistoesineitä. Teemme korvapuusteja, nakki- ja lohikeittoa, juhlistamme Suomen itsenäisyyspäivää. Jouluna meille on tärkeää, että meillä on kuusi, jossa on suomalaiset koristeet ja joulupöytään tehdään perinneruokia mm. imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko vähintään, luumuhyvää tottakai ja glögiä. Näillä pienillä asioilla pidämme läheiset mukana meidän arjessa täällä.

Ahoselta on kysytty eikö ole ikävä kotimaata.hän vastaa ei, olen kotimaassani, Samoksen saarella Kreikassa. Minun isänmaani ja äidinkieleni on suomi.

– Kyllä, sitä on joskus ikävä. Etenkin jouluna ja juhannuksena..

Nykyisin arkipäivä koostuu töistä, eläintenhoidosta ja seuraavan projektin suunnittelusta. Isompana projektina Samokselle rakentuu nurmijärveläisin voimin sauna merimaisemalla.

– Mistäs sitä tietää, vaikka sinne tulisi Nurmijärven koivupuista valmistettuja vihtoja, toiveena olisi ainakin saada laudeliinat ihan Nurmijäveläisenä käsityönä. Karjalan vaakuna, jonka pappa on kupariin nakutellut, tulee paraatipaikalle.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut