”Auringonlasku on todiste siitä, että loppu voi olla kaunis” – Saattohoitajana työskentelevä Emilia pitää ikäihmisiä kädestä heidän sulkiessa silmänsä viimeisen kerran

Lähihoitajana Nurmijärven kirkonkylällä sijaitsevassa ikäihmisten tehostetun palvelun yksikössä Aleksiinassa työskentelevä Emilia tekee kolmivuorotyötä, joka painottuu hänen kohdallaan iltaan ja yöhön. Aleksiinassa on 22 asukaspaikkaa. Suurimmalla osalla asukkaista on jonkin asteinen muistisairaus ja sen rinnalla useita perussairauksia.

Hoitajat tunnetaan Aleksiinassa ainoastaan etunimellä, siksi Emilia esiintyy myös tässä jutussa ilman sukunimeä.

– Yövuoroissa olemme yksin, mutta aamu- ja iltavuoroissa työskentelee esihenkilön lisäksi 4–5 hoitajaa, sekä hoitoapulainen. Olemme tiiviisti yhteydessä myös omalääkäriimme ja kotisairaalaan. Työyhteisöömme kuuluu lisäksi opiskelijoita, joita ohjaamme jatkuvasti työmme ohella.

Emilia kuulee edelleen vähättelyä siitä, miten lähihoitajan työtä voi tehdä kuka tahansa.

– Ennen otin tuollaiset kommentit enemmän itseeni, mutta nykyään ajattelen, että on itse asiassa aika surullista, miten vähäistä tietämys työstämme voikaan vielä olla. Itse en usko, että esimerkiksi minun työhöni pystyy kuka tahansa.

Emilia toimii Aleksiinassa saattohoitovastaavana ja opiskelee tällä hetkellä lähihoitajan työn ohessa vanhustyön erikoisammattitutkintoa, josta hän valmistuu saattohoitajan ammattinimikkeellä kesäkuussa.

– Tässä työssä vaaditaan rohkeutta, vaistoa, herkkyyttä ja myös oma suhtautuminen kuolemaan on ratkaisevaa.

Emilian työ on myös ajoittain todella hektistä ja esimerkiksi yövuoroissa tämä korostuu, kun yöhoitajalla on vastuullaan koko yksikön asukkaat.

– Kiireensietokyky ja priorisointi ovat tällöin avainasemassa. Usein tulee kuitenkin mietittyä, että olisipa meillä yövuoroissakin työpari. Joillakin saattaa olla se käsitys, että yövuorot ovat rauhallisia - kaikkihan nukkuvat. Näin ei kuitenkaan aina ole. Muistisairaat saattavat olla öisin hyvinkin levottomia.

Välillä vuorotyön, opiskelujen ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut haastavaa, mutta puolison, lasten, ystävien, työkavereiden ja esihenkilön kannustus ja tuki on auttanut jaksamaan.

– Olen onnekas, kun saan tehdä työtäni juuri Aleksiinassa. Meidän työyhteisössä panostetaan jatkuvaan saattohoidon kehittämiseen. Jokaisesta saattohoidosta opimme aina uutta ja yhdessä käymme keskusteluja siitä, miten voisimme tehdä työstämme vielä laadukkaampaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta voimme taata asukkaillemme parhaan mahdollisen hoidon.

Muistisairaudet muuttavat edetessään ihmisen käyttäytymistä, mutta henkilön persoona on yhä tallella.

– Kun asukkaaseen pääse tutustumaan vähitellen, kohtaamiset hänen kanssaan alkavat sujua, mikä on hoitajalle todella palkitsevaa. Myös kaikki asukkaiden omaisilta saatu tieto on meille kullanarvoista ja auttaa meitä työssämme valtavasti.

Kerron kuinka rakastettu hän on ja toivotan hyvää matkaa.

Alusta saakka Emilialle oli selvää, että työssään hän tulee kohtaamaan paljon monisairaita, elämän loppuvaiheen hoitoa, saattohoitoa, sekä kuolemaa.

– Vuosien aikana tunne siitä, että olen oikealla alalla, on vain vahvistunut. Vaikka työurani varrelle on osunut rankkojakin kokemuksia, en vaihtaisi mitään niistä pois. Ne ovat tehneet minusta vuosien aikana sen hoitajan, joka olen tänä päivänä.

Tavallisimpia kysymyksiä, joita Emilia kohtaa kertoessaan työstään ja opiskelustaan on; ”Eikö saattohoito ole todella raskasta? Kuinka pystyt olla työssäsi itkemättä?” Näihin on hänen mukaansa loppujenlopuksi helppokin vastata.

– Totta kai se on raskasta. Jokainen saattamistamme asukkaista, on jonkun ihmisen läheinen; rakas perheenjäsen tai ystävä. Omaisten suru on vahvasti läsnä näissä tilanteissa. Myös me hoitajat olemme näiden ihmisten elämässä päivittäin, joillekin asukkaille saatamme olla heidän ainoa perheensä.

Myös hoitaja joutuu usein tekemään luopumistyönsä saattohoidon aikana ja myös hoitaja voi itkeä ja surra.

– Hoitajakin on ihminen. Itse olen itkenyt työkavereiden ja omaisten kanssa monet itkut.

Emilian päivittäiseen työhön kuuluu vahvasti yhteistyö ja kohtaamiset asukkaiden omaisten kanssa, mutta asukkaan tilan huonontuessa, saattohoidon lähestyessä ja lopulta alkaessa, tämä korostuu.

– Saattohoidossa hyvältä hoitajalta vaaditaan tilannetajua, kykyä aistia omaisten ja asukkaan tunnetiloja ja taitoa edetä niiden mukaan. On aina muistettava, että vaikka kuoleman kohtaaminen olisikin hoitajalle itselleen luonnollista, niin se ei välttämättä ole sitä kaikille. Se saattaa olla pelottava ja ajatuksenakin jo ahdistava.

Hän muistuttaa, että suru ilmenee ihmisissä eri tavoin. On hyvä tunnistaa surun vaiheita.

Aleksiinassa saattohoidon tavoitteena on tehdä asukkaan viimeisistäkin päivistä ja hetkistä mahdollisimman paljon hänen omannäköistään.

– Haluamme hoidon olevan sydämellistä, lämmintä ja ennenkaikkea asukaslähtöistä loppuun saakka.

– Laskemme kuumetta, asentohoidamme, huolehdimme suun kostutuksesta, voitelemme ihoa ja huolehdimme päivittäisestä hygieniasta. Tärkeintä on asukkaan kokonaisvaltainen hyvä ja levollinen olo. Lääkkeellisessä hoidossa meitä tukee kotisairaala.

Saattohoitoon tuodaan asukkaan lempiasioita, niitä samoja, joita hänen elämäänsä on tuotu jo aiemminkin; näitä voivat olla esimerkiksi lempivärit, äänet, musiikki, tuoksut, maut, heille rakkaat esineet ja kuvat heidän läheisistään.

– Jotkut nauttivat siitä, kun heille laulaa tai lukee. Toisen olo helpottuu sillä, että juttelet ihan arkisista asioista; millainen sää ulkona on tai millainen oma päiväsi on tänään ollut. Äärimmäisen tärkeää on myös kunnioittaa asukkaan kulttuuria ja uskonnollista vakaumusta. Omaisten tai asukkaan toiveesta saamme paikalle myös seurakunnan työntekijän tapaamaan asukasta.

Emilia muistuttaa, että kaiken lähtökohtana on kuitenkin se, miten hoitaja kohtaa elämän loppuvaiheessa olevan ihmisen.

– Kunnioitan ja arvostan hänen läsnäoloaan. Saattohoidossa oleva asukas kuulee, tuntee ja aistii edelleen kaiken. On tärkeää, että ihmisarvo säilyy loppuun saakka. Omaisilta tai asukkaalta itseltään saatamme saada toiveen siitä, millaisiin vaatteisiin asukas puetaan poismenon jälkeen.

Usein omahoitajat valitsevat asukkaalle hänen näköisensä, kauniit ja siistit vaatteet. Lisäksi hoitoapulainen Henna neuloo asukkaille ”taivasmatkasukkia”.

Osa asukkaista puhuu oma-aloitteisesti kuolemasta hoitajien kanssa. Se ei ajatuksena heitä juurikaan ahdista, osa saattaa jopa sitä odottaa.

– Käymme joidenkin kanssa lähes päivittäin ajatustenvaihtoa kuolemasta ja samalla pohdimme heidän jo elettyä elämäänsä, kuin myös nykyhetkeä. Harvoin kukaan katuu läheisten kanssa vietettyä aikaa, tai toivoo tehneensä enemmän töitä. Päinvastoin, usein kuulee juuri sen, että ”olisinpa keskittynyt enemmän siihen, mikä on elämässä tärkeää”, Emilia sanoo.

– Suurimmalla osalla suurin huoli on siitä, miten läheiset pärjäävät asukkaan poismenon jälkeen. Tämänkin vuoksi korostan omaisten kohtaamisen tärkeyttä saattohoidossa olevan asukkaan läsnä ollessa.

Toinen huolenaihe on kova kipu kuoleman yhteydessä ja pelko siitä, että heidät siirretään Aleksiinasta muualle saattohoidon alkaessa. On tärkeää kertoa, että tutut hoitajat hoitavat heidät loppuun saakka ja varmistavat, ettei kipuja ole.

– Olemme vierellä ja läsnä. On tärkeää myös keskustella asukkaan kanssa läheisistä ja siitä, miten huolehdimme myös heidän jaksamisestaan. Autamme ja tuemme heitä parhaamme mukaan.

Emilia ei osaa ajatellakaan tekevänsä muunlaista hoitotyötä. Hän on aina kunnioittanut ja arvostanut iäkkäämpiä ihmisiä.

– Heidän elämäntarinansa ja kokemuksensa antavat heille elämänviisautta, jollaista saa vain elämällä tätä elämää. He ovat nähneet ja kokeneet asioita, joista meillä jälkipolvilla ei ole mitään käsitystä. Koen että työssäni pystyn antamaan heille ehkä edes jotain takaisin. Pystyn vaikuttamaan heidän elämänlaatuunsa, hyvinvointiinsa, ja huolehtimaan heistä kokonaisvaltaisesti.

– Kun sitten tulee se hetki, kun on heidän vuoronsa lähteä, olen vierellä ja teen parhaani, että kaikki menee hyvin. Asukkaalla on levollinen ja kivuton olo. Haluan antaa myös asukkaalle hänen lähtiessään sen kokemuksen, että hänen on lupa mennä rauhassa. Kun asukas sitten sulkee silmänsä viimeisen kerran, silitän hänen elämää nähneitä kasvojaan, kerron hänelle, kuinka rakastettu hän on ja toivotan hänelle kaunista ja hyvää matkaa. Näin teen hänelle sen viimeisen palveluksen, jonka voin hoitajana tehdä, Emilia sanoo.

Emilian mieleen on jäänyt lause: ”Auringonlasku on todiste siitä, että loppukin voi olla kaunis”.

– Tämä on muodostunut itselleni työssäni ohjenuoraksi. Viimeinen hetkikin voi olla hyvä ja jopa kaunis. Jokainen meidän asukkaistamme ansaitsee elää meillä omannäköistään arkea. Ja jokainen heistä, ansaitsee myös hyvän ja kauniin lähdön, hän sanoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut