Aarre, Isla ja Löytö ovat palanneet kotikulmilleen Kirkonkylälle. Viime syksynä siililapset olivat liian pieniä selvitäkseen talven yli luonnossa. Niinpä niitä kesäkauden pihallaan hoitanut Armi Manninen toimitti ne Pääkaupunkiseudun Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisen toimijan Heidi Simosen hoiviin Hyvinkäälle.
Palatessaan Nurmijärvelle pienistä siilinpoikasista oli kasvanut lähes kilon painoisia piikkipalloja.
– Palattuaan siilit olivat toista viikkoa aitauksessa, jossa niillä oli kopit. Nyt aitaus on otettu pois ja siilit päästetty vapaaksi, mutta kopit niillä on jäljellä. Päivällä ne nukkuvat kopeissaan turvassa ja lähtevät illalla liikkeelle, Armi Manninen kertoo.
Siilejä ei palautettu kotikonnuilleen nostalgiasyistä vaan siksi, että luonnosta otettu siili on laskettava vapaaksi kilometrin säteellä paikasta, josta se on löydetty.
Ne tulevat nokka pystyssä ja puhisevat.
Armi Manninen on ruokkinut siilejä ja rakentanut niille talvipesiä vuosien ajan. Nyt pihalla on seitsemän syöttökoppia jotka täyttyvät illalla, kun ruokavieraat saapuvat. Koppeja tarvitaan, sillä muuten harakat ahmisivat siilien ruoat. Lähiaikoina Mannisen pihalle on tulossa kahden siiliperheen rivitalo.
– Olen jo tilannut sen pihatimpuriltani. Jos malli on hyvä, uusin ehkä kaikki talvipesät, Manninen miettii.
Siilit saavat ruokansa joka ilta samaan aikaan. Niitä ruokitaan kissanruoalla.
– Illalla huutelen että missä ne mummon pojat ja tytöt ovat, ja ne tulevat nokka pystyssä ja puhisevat, Manninen kuvailee.
Kun hänellä on menoa, naapurit auttavat siilien ruokkimisessa. Välillä joku tuntematon laittaa siilimummon postilaatikkoon kissanruokapakkauksia, ettei kaikki siileille annettu ruoka menisi hänen omasta pussistaan.
Naapuriavun voimin Mannisen talon kohdalle on pystytetty myös kyltti varoittamaan läheisellä tiellä autoilevia siileistä.
Siilit ovat Mannisen mukaan rauhaarakastavia eläimiä. Nyt niillä on kuitenkin meneillään kosiopuuhat, ja urokset voivat tapella hyvinkin railakkaasti.