Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Maanviljelijät on ahdettu tiukille –  "Jos investoinnit jäävät, niin maatalous kuolee"

Ukrainan sota vaikuttaa etenkin kotimaan maanviljelijöihin, joiden tilanne on tukala myös Nurmijärvellä.

Eero ja Asta Pekkalalla on Nukarissa lihakarjatila, jossa eläinmäärä on ympäristöluvan mukainen maksimi 240 päätä. Pariskunta hankkii itse sonnivasikat lähiseudun lypsykarjatiloilta noin 2–4 viikon ikäisinä.

– Vasikat ovat maitojuomalla reilun kahden kuukauden ikään asti, jonka aikana ne oppivat syömään karkearehua. Osa vasikoista myydään muille tiloille jatkokasvatukseen noin puolen vuoden iässä, loput kasvavat meillä teurasikään (n. 18kk) asti, Eero Pekkala sanoo.

Pekkalat hoitavat tilan työt lähes täysin oman perheen voimin, heillä ei ole yhtään palkattua työvoimaa.

– Säilörehukorjuussa käytämme osin tilan ulkopuolisia urakoitsijoita, samoin kuin kasvinsuojelutöissä.

Karjanhoitoon kuuluu vasikoiden juotto, isompien sonnien ruokinta, kuivittaminen, navetoiden puhtaanapito, eläinten voinnin tarkkailu, rehujen ja kuivikkeiden siirto, rehujen laadun tarkkailu, eläinkirjanpidon ylläpito sekä kaikkeen mahdolliseen ja yllättävään reagointi.

– Tällä hetkellä työtilanne on kiireinen. Tilallamme, kuten muillakin tiloilla on kylvösesonki meneillään normaalien karjan hoitotöiden lisäksi, Pekkala sanoo.

Jos tuotteista saisi parempaa hintaa, hieman vähempi työmäärä saattaisi Pekkalan mukaan riittää.

Eniten haasteita maanviljelijälle tuo hänen mukaansa yleinen asenne viljelijöitä kohtaan.

– Sanotaan, että maanviljelijä on pahin saastuttaja ja ilmastonpilaaja. Tämän lisäksi on hallinnolliset haasteet.

Pekkala uskoo, että Ukrainan sota vaikuttaa Suomessa eniten marja- ja vihannestilallisiin, joilla on ollut ukrainalaisia kausityöntekijöitä sekä viljatilallisiin jotka ovat ostolannoitteiden varassa.

Maanviljelys ei houkuta nuoria.

– Niiden nousu on ainakin kolminkertaistunut vuoden sisällä ja osa lannoitteista on tullut Venäjältä.

Maanviljelijänä häntä huolestuttaa isossa kuvassa eniten tulevaisuus. Maatilojen määrä tippuu koko ajan ja samalla viljelijöiden keski-ikä nousee.

– Maanviljelys ei houkuta epävarmuuden takia nuoria alalle, vaikka esimerkiksi ilmastonmuutoksen johdosta Suomenkin pellot ovat tärkeitä tulevaisuudenkin ruuantuotannossa. Ne ajat ovat ohi, jolloin ruokaa pystyttiin ostamaan halvalla ulkomailta.

Klaukkalassa sijaitseva Ylisjoen tila on maitotila. Lypsettäviä lehmiä on 24 ja nuorkarjaa samana verran. Lisäksi viljellään nurmea, viljaa ja öljykasveja. Lumiurakointi ja suoramyynti tuovat lisätuloja.

Tila pyörii Päivi ja Tomi Toivomäen työpanoksella, poika Konsta auttaa, kun omilta töiltään ehtii.

Myös Päivi Toivomäen mukaan maatalouden tila on todella epävarma. Etenkin tilat, joissa on eläimiä, sitovat viljelijät vuoden jokaisena päivänä tilalle.

– Lehmät pitää lypsää kahdesti päivässä. Sen lisäksi ne ruokitaan ja hoidetaan seitsemänä päivänä viikossa vuoden ympäri. Karjatilan perustöissä kuluu helposti kahdeksan tuntia. Sen päälle tulee silloin tällöin muut asiat, kuten poikiminen tai lehmän sairastuminen, joka ei katso kellonaikaa tai viikonpäivää. Mutta sen on tiennyt, kun on tähän hommaan ryhtynyt, Toivomäki sanoo.

Hänen mukaansa maanviljelijöiden tilanne on tällä hetkellä huono. Sähkön, polttoaineen, tuotantopanosten ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet tuntuvasti.

– Maatalousuotteiden hinnat laahaavat perässä. Venäjä vaikuttaa paljon tähän, sen näki jo maan hyökättyä Krimille 2014, jolloin esimerkiksi maidon hinnasta lähti 20%. Ukrainan sota on viimeinen niitti. Tämä on ihan kädestä suuhun elämistä.

Toivomäen mukaan velattomalla viljelijillä on mahdollisuus lopettaa maatalous, muiden ei auta kuin yrittää.

Suurin haaste on Toivomäen mukaan arjen pyörittäminen. Eläminen ja työnteko menee yks yhteen, kun koti ja työpaikka ovat samassa.

– Päätoimiset viljelijät ovat huonoimmassa jamassa.

Toivomäki toivoo yleisen asenteen viljelijöitä kohtaan muuttuvan.

– Ruoka ei saa enää arvostusta, mikä sille kuuluu. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon ruoan eteen pitää tehdä töitä, jotta sen saa lautaselle.

Hän toivoo, että ruoalle saataisiin järkevä hinta, joka kattaa

tuotantokustannukset.

– Jos investoinnit jäävät, niin maatalous kuolee.

Hänen mukaansa maanviljelijöitä lynkataan Itämeren

likaamisesta, eläinten huonosta kohtelusta ja ilmaston pilaamisesta

– Miten yhtä pientä ammattikuntaa voidaan kohdalla näin?Jos kauppojen hyllyt alkavat olla tyhjiä, ihmiset ymmärtävät, ettei ruoka ja sen tuottaminen Suomessa ole itsestäänselvyys, Toivomäki sanoo.