– Vietin koko lapsuuteni Rajamäellä. Lukioon läksin Mäkelänrinteen urheilulukioon Helsinkiin, mutta koska pelasin salibandya Nurmijärven SB-Prossa, asuin edelleen kotona Rajamäellä ja vietin lukemattomia tunteja Korsisaaren busseissa toisinaan läksyjä tekien, usein nukkuen, sahaten ees-taas Nurmijärven ja Helsingin välillä, 31-vuotias Hanni Hopsu sanoo.
Lukion jälkeen hän päätti pitää välivuoden, joka venähti kymmeneksi välivuodeksi. Sinä aikana tapahtui paljon.
– Reissasin Yhdysvalloissa, liftasin ympäri-ämpäri Eurooppaa, vaelsin Nepalissa ja koin Intian ruuhkaisat junat ja mausteiset ruoat (ja sen kuuluisan Delhi-bellyn). Välissä ehdin asua Turussa reilun vuoden ja työskentelin lapsuuteni lempijääkiekkojoukkueeni HC TPS:n leirissä mediahommissa, Hopsu kertaa.
Joulukuussa 2014 Hopsu saapui Uuteen-Seelantiin. Peukalokyydillä hän kulki ristiin-rastiin molemmat saaret kunnes pankkitili alkoi painua nolliin ja niinpä hän hakeutui talveksi (Suomen kesä) laskettelukeskukseen töihin.
Rakastuin suuresti vuoriin.
– Ja siitä se sitten lähti - rakastuin suuresti vuoriin, laskemiseen, kiipeämiseen, vaeltamiseen. Niinpä tulin takaisin talvi toisensa jälkeen. Niinkun Nuuskamuikkunen lähdin aina kun vuodenaika vaihtui - Nuuskamuikkunen tosin lähti syksyisin, minä keväisin - aina palaten takaisin talveen, Hopsu sanoo.
Talvet hän vietti Japanissa, Saariselällä ja Rukalla, kunnes vuonna 2019 kevään koittaessa Hopsu päätti ensimmäistä kertaa jäädä Uuteen-Seelantiin kesäksi.
– Sinä kesänä korona iski ja rajat lyötiin lukkoon. Työskentelin talven 2020 jälleen ski patrol -työssä, työ mitä rakastan koko sydämestäni - voiko olla paljon parempaa kuin lumivyörökontrollityön tekeminen auringonnousun aikaan, räjähteiden heittäminen ja puuterilumen laskeminen, päivän aikana loukkaantuneiden laskijoiden auttaminen, ja päivän päätteeksi jälleen hiljaisten ja tyhjien rinteiden laskeminen?
Koronan pysähdyttäessä maailman myös Hopsu pysähtyi miettimään mitä elämältään haluaa. Niin paljon kuin hän ski patrol -työtään rakastaakin, hän tiesi ettei haluaisi koko elämäänsä suhata ees taas pallonpuoliskojen välillä.
– Niinpä helmikuussa 2021 toteutin lapsuudenajan unelmani ja aloitin sairaanhoitajan kolmivuotisen opinnot eteläsaaren eteläkärjessä sijaitsevassa Invercargill -kaupungissa, joka onneksi on vain reilu kaksi tuntia laskettelukeskuksista!
Nyt suurin osa Hopsun ajasta menee opintojen parissa, mutta kesäisin on onneksi aikaa korvata kaikki kirjastossa vietetyt viikonloput
– Silloin pakkaan elämäni vaelluskengistä kiipeilyvarusteisiin pieneen vuoden 1996 Toyota Caribiin (sen nimi on Korppu, Veljeni Leijonamielen hahmon mukaan), ja vietän kesän vuorilla.
Nurmijärveläiset maailmalla -juttusarja päättyy tähän.