Lukijakysely: Hymypatsas-perinne säilytettävä

Monissa kouluissa oppilaille jaetaan jälleen koulujen kevätlukukauden päätteeksi Hymypatsaita.

Tänä keväänä julkisuudessa patsaiden jakamisesta on käyty kriittistä keskustelua. Muun muassa Helsingin Sanomat (23.5.) uutisoi, että joitakin vanhempia perinne on alkanut harmittaa, sillä tunnustuksen on koettu suosivan tietynlaisia oppilaita ja syrjivän toisia. Osassa Helsingin kouluja patsaan jakamisesta on joko luovuttu kokonaan.

Nurmijärven Uutiset kysyi viime viikolla verkkokyselyssä, mitä Nurmijärvellä ajatellaan hymypatsaiden jakamisesta. Verkkokyselyyn pystyi vastaamaan lehden verkkosivuilla 26.5.–29.5. Kyselyyn tuli 248 vastausta.

Kyselyn perusteella aihe jakaa voimakkaasti nurmijärveläisiä. Niukka enemmistö, eli 53 % vastaajista on sitä mieltä että Hymypatsas-perinne tulee säilyttää jatkossakin. 46 % vastaajista toivoi, että Hymypatsaiden jakaminen lopetettaisiin ja 1 % vastaajista ei osannut sanoa kantaansa.

Perinnettä puoltavat kokevat, että patsaalla palkitseminen kannustaa oppilaita hyvään käytökseen.

– Hyväkäytöksinen ja toiset huomioiva pitää palkita.

– Kiva tapa huomioida kiva kaveri, johon ei koulumenestys vaikuta, vaan se miten huomioit ja kohtelet muita. Itse olen patsaan saanut ja se on edelleen hyllyssä näytillä.

– Hymypoika- ja Hymytyttö-patsaat jaetaan tärkeistä sosiaalisista taidoista. Kannatan niiden säilyttämistä.

– Kaikki sellainen palkitseminen, joka kannustaa ottamaan toiset huomioon, on hyvästä.

– Siinä saa tunnustusta luokkakavereilta, kun on auttavainen ja esimerkillinen oppilas luokassa.

– Hienot arvot ja kriteerit patsaan myöntämisen perusteina. On hyvä, että ainakin kerran vuodessa nostetaan näitä arvoja esiin. Se, kenelle palkinto menee, on toisarvoista. Kun palkinto jaetaan niin se on monelle myös aikuiselle itsetutkiskelun ja mietinnän paikka, että miten itse toimin ja edistänkö näitä hyviä asioita elämässäni. Toisaalta jos palkinto menee omasta tai lapsen ja nuoren mielestä väärälle henkilölle niin sekin on hyvin opettavaista. Järjestelmät ei aina toimi oikein ja pettymyksiä tulee sietää.

– Hienoa, kun lapsi saa tunnustusta hyvästä kaveruudesta ja toisten huomioon ottamisesta. En usko, että ne koulukaverit, kenelle on suotu tätä kaveruutta, apua ja positiivista huomiota olisivat kateellisia tästä.

Moni arvosti myös vanhaa perinnettä, onhan Hymypatsaista jaettu jo 1950-luvulta lähtien.

– Hienoa perinnettä ei kannata lopettaa muutamien ammattinärkästyjien metelin vuoksi.

– Oman patsaani olen saanut 59 vuotta sitten ja edelleen se on rakas patsas hyllylläni. Tottakai sitä pitää edelleen jakaa.

Miten tästäkin joku voi pahoittaa mielensä?

– Hyvä asia. Perinteet kunniaan.

– Se on ikuiseksi luotu perinne eikä sitä noin vain voi poistaa.

– Hieno perinne. Samoin Suvivirsi. Perinteistä ei aina pidä luopua!

– Miten tästäkin joku voi pahoittaa mielensä? Tärkeitä arvoja ja hieno perinne!

– Hieno perinne, jota nykyinen wokekulttuuri ei saa pilata.

– Kaikkia ei voi aina palkita. Mutta se ei tarkoita, että kaikesta pitäisi luopua. Tehdään miten tahansa, niin aina löytyy joku joka pahoittaa mielensä.

– On hieno perinne, joka tulee säilyttää, kaikkea ei pidä romuttaa. Koulujenhan ei ole kuitenkaan niitä välttämättä jaettava, perustuu siis vapaaehtoisuuteen. Tämä markkinoille tullut ns. kolmas "oletettu muun sukupuolinen" patsas on kyllä hämmentävä tapaus.

Osa perinnettä puoltavista huomautti, että Hymypatsaan jako opettaa lapsille ja aikuisille tärkeitä arvoja.

– Lasten on hyvä oppia iloitsemaan toisten lasten menestymisestä myös.

– Nykypäivänä on esillä ikävä trendi, ettei ketään saisi palkita mistään, jottei muille tule paha mieli. Ihan älytöntä, voisivat kasvattajat (aikuiset) katsoa peiliin mieluummin kuin keskustella Hymypatsaan poistamisesta!

Patsasperinteen poistamista toivovat kokivat, että Hymypatsaiden jakamiseen liittyy paljon ongelmia. Osa koki, että patsaita on jaettu väärin perustein.

– Niin kauan kuin muistan on patsaan saanut aina sellainen, joka ei kriteerejä oikeasti täytä vaan on ollut kurja kaveri ja kiusaaja.

– Turhia koska menevät yleensä väärälle henkilölle, vaikkakin yleensä oppilaat saavat äänestää. Kun itse olin yläasteella ja jaettiin niin Hymypatsas meni henkilölle joka kiusasi muita mutta oli suosittu joten siksi tyypit sitä äänesti.

– Tosielämässä "voittajat" eivät aina ole niitä luokan kivoimpia oppilaita. Epäreiluutta. Monelle on näistä jäänyt traumoja.

– Harvoin kiltti, epäsosiaalinen on saanut edes patsasta. Yleensä ne on niitä pahimpia kiusaajia jotka sen ovat saaneet.

Hymypatsasperinnettä kritisoivat kokivat, että patsaiden jakaminen eriarvoistaa oppilaita.

– Mieluummin jaettaisiin kaikille luokan oppilaille pieni tsemppausstipendi tai diplomi, jossa kerrottaisiin missä asiassa jokainen on kyseisenä lukuvuotena edistynyt.

– Mielestäni jokainen oppilas on arvokas, tarvitseeko patsas olla mittari. Se joka ei pärjää arvosanoissa niin hänelläkin vahvuutensa.

– Eriarvoistava ja luontaisesti sosiaalisia henkilöitä suosiva perinne. Kyllä muistan omastakin nuoruudesta sen mielipahan, kun patsaat meni aina jollekin toiselle ja ns. suosikkioppilaille vuodesta toiseen.

– Ei ole aina oikeudenmukainen valinta. Opettajan ”lempityttö ja -poika” sen saa. Sellainen jolla on hyvä todistus, joka osaa mielistellä opettajaa ja joka muutenkin on opettajan mallioppilas, jonka opettaja laittaa näyttämään mallia miten asiat tehdään ja ehkä ns. ”hyvästä perheestä”

Juuri tasa-arvoisuus korostui monissa vastauksissa.

– Kun puhutaan, että kaikki ovat tasa-arvoisia, niin näitä patsaita ei enää tarvitsisi jakaa.

– Lapsille pitäisi tarjota tasavertaista kohtelua. Toisilla ei ole kykyä eikä halua miellyttää opettajia ja kavereitaan ja patsaat jäävät saamatta.

– Patsaat taitaa mennä niille, joilla muutenkin menee hyvin. Lisäpönkitetään paremmuudentunnetta.

– Eriarvoistaa oppilaita.

Patsasperinnettä kritisoivat kokivat, että patsaita on jaettu väärin perustein vain ekstroverteille oppilaille.

– Vanha perinne, jota turhaan jatkettu. Korostaa liikaa ekstroverttejä. Epäreilu palkintojärjestelmä, jossa ei huomioida erilaisuutta.

– Koskaan en ole äänestää saanut ja aina patsaan sai luokan suosituin, enkä nyt meinaa kaikille kivaa tyyppiä. Oman kouluhistorian aikana patsasta ei saanut siis kukaan, joka olisi ollut oikeasti kaikkien kaveri, vaan se jota kaikki pitivät jalustalla koska kuuluivat mieluummin joukkoon kuin päätyivät kiusatuiksi. Tällöin oikeasti kaikille ystävällisenä, vetäytyneenä ja hiljaisena, sekä kiusattuna, tämä korpesi aivan hirveästi ja söi itsetuntoa, tuskin minä tai muut kaltaiseni olivat edes koskaan harkinnassa saada Hymypoikaa/tyttöä.

Moni myös koki, että patsasperinne edustaa vanhaa aikaa, eikä kuulu enää 2020-luvulle.

Hymypatsas

Tunnustus ystävällisyydestä

Hymy-veistoksia on jaettu vuodesta 1954 lähtien yhteensä jo yli 400 000 lapselle ja nuorelle, joille koulutoverit ovat halunneet antaa tunnustusta hyvästä kaveruudesta, avuliaisuudesta, toisten huomioon ottamisesta ja muista ystävyyden ja hyvän sosiaalisen toiminnan arvoista.

Lähde: opinkirjo.fi

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut