Pääsääntöisesti talkoovoimilla toteutettu kesäteatteri Kivi-juhlat täyttää tänä vuonna jo 70 vuotta.
Ensimmäinen Kivi-juhla pidettiin 12.7.1953 Taaborinvuorella, jolloin esitettiin Nummisuutarit -näytelmä Vilho Siivolan ohjaamana.
Esitystä varten Palojoelle raivattiin näyttämö ja katsomo Taaborinvuoren metsään, Aleksis Kiven syntymäkodin naapuriin.
Tämän jälkeen Kivi-juhlia on vietetty vuosittain keskeytyksettä.
– 70. juhlavuotemme kunniaksi esitetään luonnollisesti Nummisuutarit, niin muuttuu maailma. Luvassa on raikas ja railakas tulkinta Aleksis Kiven klassikkonäytelmästä, Kivi-juhlien puheenjohtaja Lea Hirvasniemi-Haverinen paljastaa.
Taaborilla esitetttiin alun perin ainoastaan Nummisuutareita, mutta myöhemmin siellä nähtiin myös 7 veljestä.
Tällä hetkellä kesäteatterissa esitetään vaihtelevia näytöksiä, jotta yleisön kiinnostus säilyy. Kaikki Kivi-juhlien näytökset ovat kuitenkin Aleksis Kiven kynästä.
Tällä kertaa nähtävä Nummisuutarit eroaa kaikista aiemmista versioista, sillä roolit on käännetty päittäin.
– Lavan täyttää vauhti ja vaaralliset tilanteet, kun Eskon sijaan Nummisuutarin Eeva lähtee katastrofaaliselle, mutta silti koomiselle kosiomatkalleen. Martti on muuttunut Martaksi ja Topias tottelee nyt nimeä Toini, Hirvasniemi-Haverinen sanoo.
Luvassa on raikas ja railakas tulkinta.
Hänen mukaansa ohjaaja Elina Kilkun ajatus roolien vaihdosta tuo näyttämölle uutta raikkautta ja komiikkaa.
– Elina on löytänyt hyvin komiikan paikat. Tätä on ollut todella hauska tehdä. Tässä versiossa on mielenkiintoinen ja hauska toteutus, Hirvasniemi-Haverinen sanoo.
Hän on itse kanttori-Selman roolissa näytöksessä.
Kivi-juhlien juhlavuoteen mahtuu paljon, mutta päätuotanto on nimenomaan Nummisuutarit, jonka ensi-ilta on 30. kesäkuuta kello 19. Harjoitukset aloitettiin jo lokakuussa, mutta aktiivinen vaihe käynnistyi tammikuussa.
– Tämä vaatii hurjan määrän harjoittelua, jota olemme tottuneet tekemään. Harjoittelumäärämme lähenee jo ammattiteatterin tuntimääriä, Hirvasniemi-Haverinen sanoo.
Hän painottaa, ettei keskeneräistä esitetä, joten kaikki laittavat oman kortensa kekoon.
– Jokainen harjoittelee oman roolinsa. Tämä on mukavaa ja haastavaa. Intoa löytyy, mutta myös taitoa.
Uudistettu Nummisuutarit pysyy vanhassa ajassa, mutta sisältää uusia elementtejä.
– Eri ohjaaja tuo oman kulman ja raikkaan esityksen, Hirvasniemi-Haverinen iloitsee.
Mistä ohjaaja Elina Kilkku sai idean kääntää sukupuoliroolit toisin päin?
– Ohjaajana vaadin itseltäni paljon. Minun pitää uskoa täysin omaan ajatukseen ja siihen, mitä teen. Oli tärkeää löytää oma näkökulma tarinaan, Kilkku sanoo.
Hän luki näytelmän moneen kertaan ja ymmärsi, että sillä on väliä, onko lavalla mies vai nainen.
– Tämä on niin iso klassikko ja siihen piti saada jotain uutta. Teksti muuttuu, kun päähenkilö onkin nainen, jolla on viinaan meneviä sukulaisnaisia, Kilkku sanoo.
Hänestä Taaborilla on ihana ohjata, paikka on käsittämättömän hieno ja ihmiset taitavia.
– Minulla on Taaborilta muistoja aikojen takaa, kun olen itse näytellyt siellä. Paikka oli yhtä ihana kuin millaisena sen muistin, Kilkku sanoo.