Kirkonkyläläinen Pia Auvinen laittaa lenkkarit jalkaan ja lähtee lenkille säällä kuin säällä. Hän harrastaa ultrajuoksua eli maratonia (42,195 kilometriä) pidempiä juoksumatkoja.
Auvinen on taittanut juosten muun muassa 50 kilometrin ja 100 kilometrin matkat sekä juossut aikaan perustuen niin 12 kuin 24 tuntiakin. Viimeisimpänä saavutuksena hän juoksi kuuden vuorokauden mittaisessa kisassa 580,857 kilometriä, mikä on N60-sarjan uusi Suomen ennätys.
Juostut kilometrimäärät kuulostavat tavallisen kuntoilijan korviin huimilta. Auvinen ymmärtää tämän ja kertoo itsekin aikoinaan ihmetelleensä, miten kukaan pystyy juoksemaan niin pitkiä matkoja.
Hänen oma juoksuharrastuksensa alkoi lyhyistä lenkeistä parikymmentä vuotta sitten.
– Työskentelin tuolloin Helsingissä, jossa pyöritimme vuorokauden ympäri auki olevaa hoitokotia. Työ vaati ja sitoi paljon. Päätinkin lähteä välillä ulos hengähtämään pienelle lenkille, hän muistelee.
Vähitellen juoksuharrastus vei mukanaan, ja Auvinen ryhtyi lentämään silloin tällöin vapaina viikonloppuina lomalle Eurooppaan. Matkakohteen hän valitsi sen mukaan, että siellä järjestettiin maraton.
– Menin siis lomamatkalle ja juoksin siellä samalla maratonin. Juoksusta tuli nopeasti henkireikä, hän kertoo.
Kaikkiaan Auvinen on juossut noin 250 maratonia 25 eri maassa. Ikimuistoisin niistä on New Yorkin maraton. Ennätyksen, 3 tuntia 43 minuuttia, hän puolestaan on tehnyt Pisan maratonilla Italiassa.
Ultrajuoksua Auvinen on harrastanut vasta muutaman vuoden.
– Päätin kokeilla, jaksaisinko juosta pidemmän matkan kuin maratonin. Välillä juoksin maratonin peräkkäisinä päivinä, välillä taas maratonin sekä aamulla että illalla. Kokeilin myös 50 kilometrin kilpailua ja 100 kilometrin kilpailua, hän muistelee ja jatkaa:
– Huomasin, että kyllähän minä nämäkin matkat jaksan juosta.
Kaikkiaan Auvinen osallistuu vuodessa noin kahteen kolmeen viralliseen ultrajuoksukilpailuun. Virallisen maratonin hän juoksee joka viikko.
– Malmin lentokentällä järjestetään nyyttärimaraton, jossa pääsee säännöllisesti juoksemaan eikä tarvitse reissata ympäri Suomea, hän kertoo.
Kaikkiaan Auvinen juoksee noin kolme kertaa viikossa ympäri vuoden. Juuri säännöllisyys on ultrajuoksuharrastuksessa tärkeää.
– Jos haluaa kehittyä ultrajuoksijaksi, niin ei voi käydä vain silloin tällöin lenkkeilemässä, vaan juoksun on oltava säännöllistä. Itse teen kolme lenkkiä viikossa, joista yksi on todella pitkä. Näin treenaamalla tiedän, että kunto riittää pitkille matkoille. Kovaa ei siis tarvitse juosta, mutta säännöllisesti, hän sanoo.
Auvisen mukaan sekin on tärkeä muistaa, ettei pitkällä lenkillä tarvitse hölkätä koko aikaa.
– Välillä voi kävellä ja tankata energiaa ja jatkaa sitten taas juoksua.
Myös vauhdin tulee olla riittävän hidas.
– Esimerkiksi kilpailuissa saatan juosta ensimmäiset 12 tuntia hissukseen ja sitten kiristää tahtia. Tärkeää on aloittaa riittävän hitaalla vauhdilla, hän kertoo kokemuksistaan.
Myös kilpailun jälkeiseen palautumiseen on otettava aikaa.
Tuntuuko ultrajuoksijasta koskaan siltä, ettei lenkille jaksaisi lähteä?
– Tottakai joskus. Jos olen oikeasti uupunut, niin jätän lenkin väliin.
Auvinen ei suunnittele juurikaan etukäteen kilpailuja, joihin osallistuu. Hän kertoo olevansa enemmän ex tempore -lähtijä. Seuraavaa kilpailua tai tulevaisuuden tavoitetta ei ole vielä tiedossa.
– Olen tällainen elämysjuoksija ja menen sinne, minne huvittaa oman fiiliksen mukaan. Vedän muutenkin omalla tyylilläni ja menen sen ohjelman mukaan minkä itse itselleni suunnittelen.
Usein Auvisen näkee juoksemassa myös Nurmijärvellä.
– Esimerkiksi Uudessakylässä olen juossut kahdeksan kilometrin lenkkiä 13 tuntia. Se on mukava paikka. Peltojen keskellä on kiva juosta ja kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Myös Palojoen kautta Tuusulaan on mukava reitti juosta.