Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kesä. Kesäfestivaalikauden päätti Venetsialaisviikonloppuna Tampere Soi -festivaali Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Alue oli muotoutunut samantyyppiseksi kahden lavan kokonaisuudeksi kuin Sauna Open Airin aikaan. Joskin varsinaista päälavaa ei ollut, vaan kaksi samankokoista lavaa vierekkäin.
Päivän polkaisi käyntiin yksi Suomirockin kivijaloista Kolmas Nainen. Yhtye ei kärsinyt avausesiintyjän yleisestä ongelmasta, että alkuiltapäivästä yleisö vasta valuisi paikalle ja joutuisi esiintymään kouralliselle ihmisiä, vaan alue oli jo hyvää vauhtia täyttymässä. Yleisö antoikin äänekkäät suosionosoitukset yhtyeen saapuessa lavalle. Viimeisenä lavalle köpötteli kainalosauvojen avustuksella Pauli Hanhiniemi jalka kipsissä. Kipsi ei menoa haitannut ja yhtye pisti festivaalit käyntiin Tähän aikaan vuodesta kappaleen voimin.
Tuntiin mahtui roppakaupalla suomirockin klassikoita kuten Äiti pojastaan pappia toivoi, Lautalla, Valehtelisin jos väittäisin ja Oi Suomen nuoria!. Tästä asti aikaa kappaleesta Hanhiniemi totesi, että biisi on noin 30 vuotta vanha ja bändi taas nelikymppinen, jatkaen hyväntuulisesti, että tehköön kuka tahansa perässä, ei siinä mene kuin 40 vuotta. Yhtye oli kertakaikkisen kovassa soittokunnossa ja tätä olisi kuunnellut pitempäänkin kuin tunnin ajan.
Seuraavaksi yleisön otti haltuunsa iltapäivän kolmen yhtyeen bileputkessa Stig, joka hurmasi yleisön teknokantriräpillään Tunturilinnut yhtyeensä kanssa. Stig totesi olevan kunnia esiintyä samalla lavalla legendojen kanssa aloitellen TV:stä tuttujen kappaleiden voimin kuten Euroviisukarsintojen Laululeija ja Vain Elämää -kappale Kuka on se oikea.
Itselläni Stigissä lisää mysteeriä se, onko kyseessä kuvitteellinen hahmo kalapuikkoviiksineen vai onko Pasi Petteri Siitonen oikeasti yhtä kuin Stig. Siitä huolimatta tai siitä johtuen settihän oli varsin viihdyttävä ja yleisö osasi arvostaa osallistuen äänekkäästi, milloin sitten oli haussa Seksikkäin jäbä tai milloin oltiin vailla Märkylii. Lopussa toki tanssittiin vielä Kuningaskobran tahtiin ennen setin päättänyttä Roy Orbisonia. Stig tarjoili täydellisen hyvän mielen setin aurinkoiseen iltapäivään.
Bileet jatkuivat Stigin perään Portion Boysin voimin. YouTuben kautta suosioon ponnistanut yhtye hullaannutti kansaa dancemeiningillään kyselleen muun muassa ”Pidetäänkö kesän parhaat bileet?”, johon yleisö vastasi äänekkään huutomyrskyn kera myöntävästi. Vaikkei yhtye itselleni olekaan mitenkään tuttu, niin kappaleista bongasin ainakin Elämän ABC, Huuleen ja Karjala takas.
Portion Boys sai tunnelman juhlakansassa kattoon entisestään ja olikin täydellinen siihen kohtaan, kuten yhtyeestäkin todettiin ”mieletön meininki kolmelta iltapäivällä”. Portion Boysin kohdalta bileet päättyivät päivitettyyn versioon Matin ja Tepon Vauhti kiihtyy -hitistä.
Bilekolmikon päätti Martti Servo & Napander, joka vei bileet Lauantaitanssien suuntaan iskelmällisyydellään. Varsin hullaantuneen vastaanoton myös Servo kumppaneineen sai aloittaen osuutensa Maailman sinisin taivas -kappaleellaan. Tunnelmaa kohotettiin muun muassa Hitti-Litti Litmanen, Hyvältä näyttää ja On kivaa olla tyttö -kappalein. Koska kesän päätöstä vietettiin, niin yhtyeen toteamus Tänä kesänä mä rakastun tuli viimeisellä hetkellä. Vielä on aikaa rakastua ja ehkäpä illan aina yleisössä löydettiin uusia rakkauksia ja lujitettiin vanhoja.
Bileputken jälkeen palattiin taas kivijalkaosastolle, kun Ismo Alanko yhtyeineen päästettiin irti. Alankohan esiintyi muutamia viikkoja sitten Hassisen Koneen juhlakonsertissa täpötäydellä Ratinan stadionilla, joten paluu Tampereelle koitti varsin pian. Alangon katalogista toki löytyy materiaalia vaikka pariin kymmeneen täysimittaiseen konserttiin niin, ettei tarvitsisi soittaa samaa kappaletta kahteen kertaan. Tänään homma käynnistyi Säkenöivän voiman vauhdittamana, joka tietysti osaltaan jatkoi bileteemalla ja nosti intensiteetin kattoon heti alkumetreillä. Eikä se intensiteetti mitenkään laskenut seuraavien Pop-musiikkia, Pornografiaa ja Extaasiin myötä.
Alangon nykyään El Mosquito -nimellä kulkeva yhtye on jo hyvinkin pitkäikäinen sisältäen todella monipuolisia muusikkoja, jotka loihtivat vakuuttavia äänimaisemia oli sitten kyse Alangon soolotuotannosta, Sielun Veljistä tai Hassisen Koneesta. Alun rockimman menon jälkeen Alanko kertoi seuraavan osuuden vaativan tarkkavaisuutta, sillä he aikoivat soittaa hiljaa. Seurasi Kun Suomi putosi puusta yleisön ottaen sen vastaan vähintäänkin tarkkaavaisesti. Äänekästä yhteislaulua kuultiinkin pitkin keikkaa ja Alanko totesikin jossain vaiheessa ”Hyvä meno täällä parkkipaikalla”.
Lopussa kuultiin rakkauslauluja kuten Rakkaudesta ja Rakkaus on ruma sana sekä aina yhtä energinen Peltirumpu. Hassisen Koneen tuotantoa ei juurikaan ymmärrettävästi tänään kuultu paitsi Levottomat jalat, joka laittoi yleisössäkin jalkoihin vipinää. Viimeiseksi Alanko toivoi yleisöltä osallistumista, jonka toki saikin, kun Taiteilijaelämää päätti vakuuttavan setin.
Tampere Soi:n huikeassa Suomirock-kattauksessa seuraavana jatkoi Miljoonasade aloittaen nimikkokappaleellaan. Tunnelmista toiseen kulkien jatkui meno Hulttion mutsi ja 506 ikkunaa -kappaleilla. Välissä yhtyeen laulaja Heikki Salo kertoi toivovansa kaikille halpaa sähköä ja rakkautta alustaen Tulkoon rakkaus -kappaletta. Tämän jälkeen siirtymä Köyhät-kappaleeseen tuntui varsin osuvalta, sillä nykyisillä sähkön hinnoilla köyhyys koittanee itse kullekin.
Myös Miljoonasade on asemansa vakiinnuttanut Suomen rockhistoriassa. Sen todistivat jo kuullut Ostarin helmi, Olkinainen, Marraskuu ja Voipallo -kappaleet, jotka tuntuivat olevan hyvin yleisöllä hallussa ikään katsomatta. Vielä päättäneessä Lapsuuden sankarille -kappaleessa Salo pyysi lopussa ”lapsikuoroa” levytetyn kappaleen hengessä. Ansiokkaasti pyynnon äänekkäästi toteuttaen juhlakansa Juri Gagarinin lentoa toivoikin. 40 vuoden ikää lähestyvä yhtye on edelleen voimissaan.
Miljoonasateen kanssa yhtyeenä samaa ikäluokkaa oleva Klamydia valtasi seuraavaksi lavan pohjalaisuhollaan heti alkuun tietysti Pohjanmaalla –kappaleen voimin jatkuen Minäminäminällä, joka jo 90-luvulla pureutui tällä hetkellä voimissaan olevaan narsismikeskusteluun. Vesku Jokisen Vain Elämää -ohjelmaan osallistuminen on varmasti tuonut yhtyeelle uusia seuraajia myös punkskenen ulkopuolelta kannustuksen ollessa yleisön puolesta valtaisaa kuten päivän muillakin yhtyeillä.
Isi haisee rokkenrollilta -kappaleen vanavedessä Jokinen tuumasi, että ”sitten lauletaan tästä kaupungista ja tästä helvetin hyvästä meiningistä”, joka johti tietysti Näsinneula näkyy -kappaleeseen. Samaten myöhemmin Jokinen pohdiskeli, onko bändissä jotain vikaa, kun muiden kappaleet kertovat pääosin rakkaudesta, kun Klamydialla taas joka toinen kappale kertoo krapulasta. Mene ja tiedä, mutta yleisö tuntui olevan sitä mieltä, että vikaa ei ole ja niinpä Tango Delirium tuutattiin voimalla ilmoille. Lopussa kuultiin vielä muun muassa Pyyntö, Vaatteet pois (…ja pylly tänne) sekä viimeisenä ennalta arvattavasti Pienen pojan elämää.
Jos päivä oli tähän mennessä pitänyt sisällään Suomirockin kivijalkoja toisensa perään, niin nyt oli vuorossa todellinen Manserockin (ja Suomirockin siinä ohessa) instituutio, kun Eppu Normaali päästettiin irti. Martti Syrjä vastasikin heti alkuun päivän mietelauseesta: ”Oliko ennen paremmin kuin nykyään? Ja onko sillä väliä, kun kuitenkin menee päin persettä?”. Siitä saatiinkin oivallinen aasinsilta Hipit rautaa -kappaleelle. Tämä kappale kuten käytännössä kaikki muutkin Eppujen kappaleet kuuluvat suomalaiseen rockperinteeseen sen verran vahvasti, että oli suorastaan mahdottomuus olla laulamatta mukana.
Perään kuultiin muun muassa paluukappale vuosituhannen alusta Suolaista sadetta sekä Elämän tarkoitus, En saa mielestä sinua ja Murheellisten laulujen maa, jonka jälkeen päästettiin Pantse Syrjä vuorostaan laulamaan bravuuriaan Baarikärpästä. Sotilaallinen tyhjiö -kappaleen 70-luvun lopusta Martti Syrjä kuvasi kertovan siitä, kuinka Pantse halusi armeijaan, mutta ei huolittu. Yleisön apua myös vaadittiin ja biisin sanottiin jatkuvan niin kauan, kunnes kaikki laulavat kertosäettä ”Kas näin tulee huolehdittua, että asiat menee päin vittua”. Kuten arvata saattaa, niin ei sitä kovinkaan kauan tarvinnut jatkaa, sillä koko yleisö taisi muutenkin laulaa mukana ilman eri kehotuksia.
Eppu Normaali oli tänään höystetty pianistisuuruus Iiro Rantalalla, joka Pimeyden tangossa kaivoi haitarin esiin soittaen soolot Martti Syrjän ympärillä väkkäränä pyörien. Muutenkin Rantala toi syvyyttä ja ulottuvuutta Eppujen tuotantoon. Tämä olikin tällä erää Rantalan viimeinen esiintyminen Eppujen mukana, joten yleisöä hellittiin tosissaan. Kitara, Taivas ja Tähdet, Joka päivä ja joka ikinen yö, Puhtoinen lähiöni sekä Njet Njet päättivät Eppujen hittikavalkadin tämän päivän osalta.
Seuraavaksi vuoron sai päivän ainoa ulkomaalainen esiintyjä, kun lähes koko kesän Suomessa viihtynyt saksalainen The Baseballs, joka versioi erilaisia hittejä 50-luvun rock and roll -tyylillään, pääsi vauhtiin. Ohjelmistoon kuului sulassa sovussa muun muassa Falcon Rock Me Amadeus, Britney Spearsin …Baby One More Time, Katy Perryn Hot n Cold, Michael Jacksonin Bad ja Bobby McFerrinin Don’t Worry, Be Happy.
Ahkerasti kesällä Suomessa keikkaillut The Baseballs oli selvästi kerännyt oman fanikunnan kirkunasta ja yhteislaulusta pääteltynä. 50-luvun tyyli tuntui vetoavan erityisesti naispuoliseen yleisöön. Se täytyy sanoa, että The Baseballsin keikka oli kyllä harvinaisen viihdyttävä ja olikin mielenkiintoista yrittää tunnistaa kappaleita, jotka aukenivat joko nopeasti tai ahaa-elämyksen kautta hitaammin. Jos lavalla on vanha kunnon läskibasso, niin silloin on muutenkin vaikea mennä vikaan. Yhtye oli erinomainen lisä pimenevässä lauantai-illassa.
Jonne Aaronin aloitellessa osuuttaan aikaisempi tihkusade yltyi rankkasateeksi. Tästä ja erinäisistä henkilökohtaisista syistä olin pakotettu poistumaan kesken illan, joka oli todella harmi, koska olin odottanut kovasti myös sitä toista Manserockin instituutiota eli Popedaa, no ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Kaiken kaikkiaan Venetsialaisviikonloppuun osunut festivaalikauden päätös oli musiikillisessa tarjonnassaan erittäin onnistunut. Harvoin on samanlaista Suomirockin kuka kukin on -kavalkadia lauteilla saman päivän aikana. Yleisökin vaikutti olevan iloisella mielellä liikenteessä kesän päättäjäisissä. Tapahtuma myi loppuun 10 000 kävijän voimin ja palaa festivaalikartalle myös ensi kesänä.
Tampere Soi 27.8.2022, Hakametsän jäähallin parkkipaikka, Eppu Normaali, Ismo Alanko, Kolmas Nainen ynnä muut