Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Maastopäiräilijöille vinkkiä hevosten kohtaamisesta: Huuda kaukaa vaikka heippa hei!

Kuinka toimia, kun ratsukot ja maastopyöräilijät kohtaavat lenkillä? Tilanne voi olla haastava, sillä hevonen on pakoeläin, ja saattaa siksi pelottavan asian kohdatessaan reagoida siihen pakenemalla. Esimerkiksi Kiljavan alueella kohtaamisia on toistuvasti. Ne ovat Kiljavalla toimivalta Vuonotalli Solsikkeltä käsin maastoilevien Kati Honkasen ja Annika Kaupin mukaan sujuneet hyvin.

– Kymmenen pinnaa ja papukaijamerkki pyöräilijöille. Meillä on esimerkiksi ollut ratsuina nuoria hevosia, ja kun olemme kohdanneet maastopyöräilijöitä, ne ovat saaneet haistaa fillaria ja päässeet eroon pelostaan, Kati Honkanen kertoo.

Myös Nurmijärven Latu ry:n maastopyöräilyjaoston vetäjällä Jarkko Aulalla on myönteiset kokemukset hevosten kohtaamisesta. Nurmijärven Latu ry. järjestää huhtikuusta loka-marraskuulle kaksi pyörälenkkiä viikossa. Talvella pyörälenkki toteutetaan noin kerran kuukaudessa sääolosuhteista riippuen. Lenkit suuntautuvat Aulan mukaan usein juuri Sääksin ympäristöön.

Vaikka kohtaamiset hevosten ja maastopyöräilijöiden kanssa ovat olleet sujuvia, maastopyöräilyjaosto järjesti maanantailenkkinsä yhteyteen kohtaamisen Vuonotalli Solsikken ratsukoiden kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka maastopyöräilijän tulisi toimia hevosia kohdatessaan, sekä rakentaa hyvää yhteistyötä osapuolten välille. Kohtaamispaikalle Kiljavalle tuli toistakymmentä pyöräilijää. Ratsukoita oli kaksi, Kati Honkanen monessa mukana olleella Fixi-vuoniksella ja Annika Kauppi Nasun selässä.

– Pitäisi kaukaa huutaa vaikka hei heppa. Juttelua voi jatkaa rauhallisella äänellä koko lähestymisen ajan. Hevonen on pakoeläin. Se pakenee ensin ja miettii vasta sitten, oliko siihen mitään syytä. Hevosen pako voi olla aika holtitonta, Kati Honkanen vastaa Jarkko Aulan kysymykseen, kuinka pyöräilijän pitäisi lähestyä hevosta.

Kellonkilkutusta tai vihellystä hän ei pidä suositeltavina.

– Takaapäin lähestyttäessä ja ohitettaessa hevonen kannattaa kiertää kaukaa ja katsoa, että ohitustilanteessa kummallakin puolella on vapaata tilaa, Honkanen ohjeistaa edelleen ja muistuttaa, että vaikka hevosella on aika laaja näkökenttä, taakse jää kuollut kulma. Koska hevosen silmät ovat etäällä toisistaan, myös suoraan edestäpäin lähestyttäessä voi joutua tilanteeseen, jossa hevonen ei näe kunnolla tulijaa.

Hevonen on tarkkakuuloinen eläin, ja siksi sen läheisyydessä on hyvä pitää yllä tavallista jutustelua.

– Monet marjastajat, sienestäjät ja muut luonnossa liikkujat menevät usein hevosen nähdessään kyykkyyn ja ovat hiljaa. Parempi tapa on pysytellä näkyvillä ja vaikka moikata, Annika Kauppi sanoo.

Honkasen ja Kaupin mukaan pyöräilijä tekee ratsastajalle suuren palveluksen mikäli ehtii pysähtyä hetkeksi, jos huomaa hevosen pörräävän ja säikkyvän tulijaa.

– Jos ratsastaja taas jää jotenkin roikkumaan hevosen selkään, kannattaa seurata hetki tilannetta ennen kuin jatkaa matkaa. Toimia vähän kuin auto-onnettomuudessa tai läheltä piti tilanteessa, Honkanen neuvoo.