Caro Liikanen, 21, on lähes ainutlaatuinen yliopisto-opiskelija koko Suomessa. Hänen palavia kiinnostuksensa kohteita ovat kuolleet kielet – eli kielet, joiden äidinkielisiä puhujia ei ole elossa ainuttakaan.
Liikasen opiskelemia kieliä kirjoitettiin Lähi-Idässä muinoin nuolenpääkirjoituksella savitauluihin. Noilla vuosituhansia vanhoilla savitauluilla on vinha yhteys nykyajan kännyköihin: molemmat ovat kulmistaan pyöristettyjä siksi, etteivät ne pudotessaan helposti vaurioituisi.
Savitaulut ovat myös parempi kirjoitusmateriaali kuin paperi, koska jos muinaisessa Mesopotamiassa kaupunki poltettiin maan tasalle, se teki savitauluista vain kestävämpiä.
Jos esimerkiksi Turun arkistot olisivat olleet savitauluja, Suomessa tiedettäisiin aika paljon enemmän vuonna 1827 tapahtuneesta Turun paloa edeltäneestä historiasta.
Mikkelistä kotoisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva Liikanen ihastui muinaisen Mesopotamian kulttuureihin jo lukioaikoinaan, jolloin hänen tehtäväkseen tuli lukea jonkin uskonnon pyhä kirja.
Hän tarttui Gilgameshiin, joka on akkadin kielellä kirjoitettu maailman vanhin eepos. Teos kertoo historialliseen henkilöön pohjautuvan kuningas Gilgameshin sankariteoista ja hänen matkastaan etsimään ikuista elämää.
Eepoksen teemat kolahtivat Liikaseen kovaa.
– Tiesin heti, että tässä on kulttuuri, jota minä haluan opiskella jatkossa. Kävi vielä niin hyvin, että juuri lakkiaisten jälkeisenä syksynä Helsingin yliopistossa alkoi akkadin kielen kurssi. Hain lukemaan sitä ja pääsin, Liikanen hehkuttaa.
Muinaisen Lähi-idän alueella puhuttiin akkadin lisäksi useita muitakin kieliä, jotka ovat jo aikoja sitten sammuneet. Helsingin yliopisto on Suomessa ainoa paikka, jossa voi opiskella myös sumeria, arameaa sekä muinaisegyptiä ja -persiaa.
Liikasen opiskeleman akkadin viimeinen puhuja kuoli noin 2 500 vuotta sitten – ja sumerin kieli oli sammunut jo aiemmin.
Akkadia ja sumeria kuitenkin opiskellaan yhä, sillä ne olivat Lähi-idässä tärkeitä kaupan, politiikan, lain, uskonnon ja kirjallisuuden kieliä. Euroopassa niitä voisi nykyaikana verrata esimerkiksi englantiin.
– Pääaineopiskelijoita on tällä hetkellä kaikkiaan yhdeksän, mutta sivuaineeksi akkadin tai sumerin valinneita on paljon enemmän muun muassa teologian ja yleisen historian opiskelijoiden joukossa, kertoo muinaisen Lähi-Idän tutkimuksen apulaisprofessori Saana Svärd.
Svärd muistuttaa, että muinaiset kielet ovat avainasemassa, kun perehdytään Mesopotamian menneisyyteen ja kulttuureihin.
– Ne ovat ehdoton edellytys, koska ainoastaan niitä osaamalla voi päästä käsiksi siihen, mitä monta tuhatta vuotta sitten kuolleet ihmiset ajattelivat ja tunsivat.
Tiesin heti, että tässä on kulttuuri, jota minä haluan opiskella.
Caro Liikanen
– Sitä paitsi muinaisten kielten oppiminen on hauskaa ja päihittää sudokun mennen tullen, Svärd naurahtaa.
Koska saman kielen opiskelijoita on vain kourallinen, se antaa korkeakouluopintoihin omat mausteensa.
– Toisaalta on hienoa, että kaikki opiskelijat ja opettajat tuntevat toisensa, mutta esimerkiksi englannin luennoilla on kerta kaikkiaan niin erilainen meno. Muinaiskielten opiskelu on melko yksinäistä työtä, Caro Liikanen myöntää.
Tästä huolimatta Aasian ja Afrikan kieliä ja kulttuureja opiskelevien ainejärjestö Karavaani järjestää tavanomaiseen tapaan opiskelijatapaaamisia ja -bileitä. Lisäksi assyriologian opiskelijoilla on myös oma haalarimerkkinsä, tietenkin nuolenpäillä kirjoitettuna.
Koska kuolleista kielistä ei ole olemassa ainoatakaan ääninauhoitetta, jälkipolvet eivät tiedä, millaiselta akkadi ja sumeri tarkkaan ottaen kuulostavat puhuttuna. Jotain siitä voi kuitenkin päätellä, kun verrataan kirjoitettuja tekstejä niiden elossa oleviin sukulaisiin.
Oman hohteensa näiden sammuneiden kielten opiskeluun tuo se, että sumeria ja akkadia kirjoitettiin savitauluille nuolenpääkirjoituksella. Merkit painettiin saveen erityisellä kolmisärmäisellä piirtopuikolla.
Nykyihmisten silmin kirjoitustapa vaikuttaa käsittämättömältä.
– Nuolenpääkirjoituksen perusteiden opiskeluun menee aikaa ainakin ensimmäinen vuosi, mutta sitten kun se tulee tutuksi, on todella palkitsevaa, kun tekstit alkavat avautua, Liikanen myöntää.
Koska kirjoitustaito oli lähes yksinomaan kirjureiden ja kauppiaiden oppima taito, kirjallisia lähteitä tavallisten mesopotamialaisten elämästä on säilynyt äärimmäisen vähän.
– Se on kyllä harmillista, mutta sille ei voi mitään, Liikanen myöntää.
Toisaalta myöskään kuninkaalliset eivät juuri osanneet kirjoittaa, koska asioiden merkitseminen muistiin oli juuri kirjureiden työtä.
Helsingin yliopiston emeritusprofessori Simo Parpola, 79, on maailman tunnetuimpia assyriologeja. Hänen johtamansa tutkijaryhmä on julkaissut Assyrian säilyneet nuolenpääarkistot kahtenakymmenenä niteenä.
Suomalaisten maine Mesopotamian alueen kielten huippututkijoina onkin maailmalla huippuluokkaa.
– Kun olin kurssilla Uppsalassa, moni ulkomainen opiskelija tuli hämmästyneenä kysymään minulta, olenko henkilökohtaisesti tavannut Simo Parpolan, Liikanen naurahtaa.
Muinaisten kielten oppiminen päihittää sudokun mennen tullen.
Saana Svärd
Caro Liikasta houkuttelee vaihtoehto ryhtyä opintojensa jälkeen tutkijan uralle. Alan valinta ei ole niin kaukaa haettu kuin voisi ensi kuulemalta luulla.
– Vaikka tässä välissä on kulunut vuosituhansia, mesopotamialaisilla ja meillä on hyvin paljon yhteistä. Edelleenkin ihmiset miettivät aivan samoja peruskysymyksiä kuin ennenkin: mistä me olemme tulleet ja mikä on elämän tarkoitus? Liikanen aprikoi.
Myös monet nykyiset tieteet ovat syvässä kiitollisuudenvelassa Mesopotamian alueen asukkaille: esimerkiksi nykyaikainen tähtitiede sai alkunsa juuri Lähi-idässä – tosin uskonnollisista syistä. Tähtitaivaan ilmiöt oli välttämätöntä tuntea, sillä ne määräsivät uskomuksen mukaan myös ihmisten kohtaloita maan päällä.
Kalenterivuoden ja kellotaulun jakautuminen kahteentoista osaan on peräisin muinaisesta Mesopotamiasta, samoin monien seuraamat horoskoopit.
– Kaiken kaikkiaan minun mielestäni on tärkeää, että voidaan tutkia sellaisiakin asioita, joista ei aina ole välitöntä rahallista hyötyä. Se on hyvinvoivan sivistysyhteiskunnan merkki, Liikanen pohtii.
Saana Svärdin mukaan kuolleiden kielten opiskelijat ovat erittäin motivoituneita harvinaisiin valintoihinsa.
– Ei kukaan lähde opiskelemaan muinaisia kieliä hetken päähänpistosta, vaan kyllä valinnan takana on aivan elävä kiinnostus näihin kieliin ja kulttuureihin, Svärd muistuttaa.
Hänen mukaansa kuolleiden kielten osaajat eivät välttämättä työllisty omalle alalleen, mutta muinaiskielet antavat hyvän pohjan ymmärtää monia muita kulttuureita. Ura voi aueta esimerkiksi teologina tai historianopettajana.
– On mielenkiintoista, että ihmiskunta on luonut ensimmäisen kirjoitusjärjestelmänsä juuri Mesopotamian alueella. Nuolenpääkirjoitusjärjestelmä kehittyi noin 5 000 vuotta sitten, aakkoset 3 500 vuotta sitten ja ensimmäiset protoaakkosmerkitkin noin 1 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua, Svärd laskee.
Muinaisen Lähi-Idän kielten opetus oli vielä muutama vuosi sitten vaakalaudalla, mutta nyt sen tulevaisuus näyttää kutakuinkin turvatulta. Yliopisto aikoo nimittää Saana Svärdin muinaisen Lähi-idän tutkimuksen professoriksi ensi vuoden alusta lähtien.
Viimeisten vuosien aikana Suomen itämainen seura on julkaissut sekä akkadin että sumerin kielen perusoppikirjat – ensimmäistä kertaa suomeksi.
Kesällä 2024 Helsingissä puolestaan pidetään assyriologien kansainvälinen konferenssi, jonka järjestää Svärdin johtama Suomen Akatemian Muinaisen Lähi-Idän imperiumit -huippuyksikkö.
Sen merkeissä kaupunkiin saapuu arviolta satapäinen tutkijajoukko, jota elävöittävät juuri kuolleet kielet.
5000
Nuolenpääkirjoitusjärjestelmä kehittyi noin 5000 vuotta sitten.