Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Ei pidetä sukujen salaisuuksia tulevilta sukupolvilta piilossa!

Minuun otti reilu viikko sitten yhteyttä (tuttu) henkilö, joka kertoi että hänen isoäitinsä oli minun isäni Naimi-mummun sisko. Siitä oli merkintä sukukirjassa. Totta! Hauskaa! Olemme sukulaisia! Olen henkilö, jota etsit!

Toiselta puolelta sukua yksi linja päättyy. Ja sitä ei tietoisesti ole haluttu tutkia. Helmi-mummun isä ei koskaan tunnustanut tätä omakseen. Tämä hylkääminen vaikutti mummuni elämään koko hänen pitkän elämänsä ajan. Isä oli, hänet tiedettiin, mutta hän ei ollut tärkeänä ihmisenä olemassa. Millaisen haavan ja varjon se jätti Helmi-mummuuni? Miten hänen lapsensa ja me hänen lapsenlapsensa kannamme tätä sanatonta aukkoa vielä omassa elämässämme?

Työssäni pidän erityisesti kastejuhlista. Ne ovat merkittävä tapahtuma, usein jokaiselle osallistujalle. Sukuun on syntynyt uusi jäsen, ja esikoisperheissä myös aikuiset ovat saaneet uudet statukset: vanhemmat. Usein äiti ja isä. Joskus myös pelkkä äiti tai isä tai kaksi äitiä tai isää. Tietenkin myös isovanhemmat – merkittävät arvonimet, joita he kantavat yleensä ylpeinä.

Lapsi on linkki tavallisimmin ainakin kahden perheen, kahden suvun välillä. Hän on jo syntyessään osa sukujensa historiaa, tarinaa, tapahtumia ja käänteitä. Niin iloja kuin suruja sekä kohtaloita ja ihmisiä, joita ei välttämättä haluta muistella. Historian käänteitä ja niiden vaikuttavuutta, rakastumisia, pettymyksiä ja eroja.

Puhun kasteessa myös isovanhemmille. Että he lapsen kasvaessa omalta osaltaan puhuisivat siitä, mihin sukuun ja perhekuntaan he ovat syntyneet. Keitä on ollut ennen heitä? Keitä isovanhemmat ovat aikanaan rakastaneet? Miten heitä on kohdeltu? Miten on elämää eletty? Millaisia tilanteita suvun historia pitää sisällään? Miten vaikeuksista ja hankaluuksista on selvitty? Mikä on kantanut eteenpäin?

Eivät ne tarinat aina helppoja ole isovanhemmillekaan jakaa, mutta se kannattaa! Lapsi kasvaessa miettii kuka olen ja mistä tulen, sukujen tarinat vahvistavat identiteettiä. Ei pidetä sukujen salaisuuksia tulevilta sukupolvilta piilossa!

Sama koskee myös adoptioperheitä, koska suvun tarinat eivät ole biologisia. Ja toisaalta sukuihin on myös aina rakastettu ihmisiä, joilla ei ole verisidettä. Meillä on sisaruksia moninaisten suhteiden kautta. Tärkeintä on sulkea uusi ihminen – mihin haaraan hän liittyykään – yhteyteen, osallisuuteen ja historiaan. Kannamme mukanamme sukujen tarinoita, mutta niiden kaikkien ei tarvitse määritellä meitä lopullisesti.

Kasteen yhteydessä meistä tulee sisaruksia toinen toisillemme. Kuulumme samaan perheeseen, jonka tärkeimmät arvot ovat armo ja rakkaus. Olet rakastettu, olet ihme, olet ilo, vaikka mitä muut sanoisivat.

Mitä on ylisukupolvisuus? Miten suvun tarinat näkyvät ja tuntuvat meissä ja lapsissamme? Ajatuskulut? Tavat? Katsominen? Miten edesmenneiden sukupolvien valinnat, arvot ja elämän kohtalot vaikuttavat meissä tänä päivänä? Miten salarakkaat ja isättömät lapset sekö heidän kohtalonsa tuntuvat jälkipolvissa? Mitä hyvää kannattaa vaalia ja mitä vältellä? Miten luokkayhteiskunta näkyy keskellämme? Vai näkyykö?

Nurmijärven Pappilassa järjestetään Aikuisten Oikeesti -ilta keskiviikkona 2.11. klo 18. Vieraana on psykoterapeutti ja kirjailija Katriina Järvinen. Järvinen on helluntailaisperheessä kasvanut luennoitsija, joka on juuri tehnyt elämäkerran Ruben Stilleristä. Illan aiheena on ylisukupolvisuus.

Kirjoittaja on Nurmijärven seurakunnan Kirkonkylän alueen piirikappalainen, seksuaalineuvoja ja kirkon organisaatiokonsultti.