Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Rintasyövän sairastanut: "Rintasyöpä ja omatarkkailu puheeksi jo koulussa"

Hoitojensa aikana Noora Siukola mietti, miksi juuri hän sairastui. Nyt hän on tyytynyt siihen, ettei asia selviä koskaan.

Olisi tärkeää, että myös nuoremmille tytöille kerrottaisiin rintojen tarkkailun tärkeydestä. Joka kahdeksas nainen sairastaa jossakin elämänsä vaiheessa rintasyövän, ja siksi siitä pitäisi puhua enemmän esimerkiksi kouluissa. Myös minua nuoremmat naiset sairastuvat rintasyöpään, sanoo 27-vuotias klaukkalalainen Noora Siukola.

– Tärkeintä on omatarkkailu kerran kuukaudessa. Mitä useammin sen tekee, sitä paremmin muutokset rinnoissaan huomaa. Tutkituttamaan kannattaa lähteä heti muutoksen huomattuaan, hän jatkaa.

Siukola puhuu omasta kokemuksestaan. Hän sairastui rintasyöpään viime vuoden helmikuussa.

– Havaitsin oikeassa rinnassani jotakin outoa ja soitin terveyskeskukseen. Lääkäri lähetti minut ultraan. Hoitohenkilökunta rauhoitteli, ettei mitään hätää ole, mutta otetaan kuitenkin koepalat, Siukola muistelee.

Tuloksia luvattiin kolmen viikon päähän, mutta lääkäri ottikin yhteyttä viikon kuluttua kertoakseen koepalojen tuloksesta eli syövästä.

– Laitoin puhelimen taskuun ja päätin hoitaa työkeikan loppuun. Autosta soitin miehelleni ja vanhemmilleni, tietoliikennesuunnittelijana tuolloin työskennellyt Siukola kertoo.

Kotiin palattuaan hän löysi poissa tolaltaan olevan miehensä ja ihmetteli asiaa.

– Sanoin että eihän tässä ole mitään hätää ja hoidetaan tämä vain tämä pois. Olin ilmeisesti shokissa.

Seuraava viikko kului erilaisissa tutkimuksissa.

– Magneettikoneessa tuli sellainen fiilis, että tätäkö tämä on jatkossa ja minuun iski pieni pelko.

Noora Siukolaa hoidettiin kahdeksan kertaa sytostaateilla. Hoitokerrat olivat välillä todella hankalia. Hiuksensa Siukola menetti kahden ensimmäisen hoitoviikon aikana.

Minulla vain kävi huono tuuri.

– Toisin kuin olin ajatellut hiusten menettäminen oli tosi tuskaista, koska siitähän muut ihmiset näkivät, että olen sairastunut syöpään.

Hoitovaste sytostaatteihin oli onneksi täydellinen. Lisäksi Siukola kävi 15 kertaa sädehoidossa.

Koska syöpäkasvain oli ehtinyt kasvaa suureksi, Siukolan oikea rinta imusolmukkeineen poistettiin viime vuoden elokuussa.

– Alkuun en pystynyt katsomaan leikkaushaavaa lainkaan, Siukola muistelee.

Sairastaminen osui pahimpaan korona-aikaan, ja heikosta vastustuskyvystä johtuen Siukola ei voinut poistua kotoa juuri ollenkaan. Riski sairastua koronan vakavaan muotoon oli suuri.

– Mieheni oli tilanteesta tosi huolissaan. Hän on tukenut minua koko sairauden ajan ja voin sanoa, että me sairastimme tämän yhdessä.

Myös Facebook-vertaistuki ja rintasyöpäyhdistyksen kautta löytynyt taideterapiakurssi ovat auttaneet jaksamaan ja käsittelemään asiaa.

Sytostaattihoitojen aikana Siukola teki töitä, jotta arki säilyisi. Leikkauksen jälkeen hän oli kolmen kuukauden ajan sairauslomalla.

– Jos joutuisin uudelle hoitokierrokselle, en tiedä miten kestäisin, Siukola toteaa.

Tulevaisuus näyttää nyt valoisalta. Viimeisestä sädehoitokerrasta on juuri kulunut vuosi, eikä vuositarkastuksessa havaittu mitään syöpään viittaavaa.

– Nyt odottelen, että pääsen ensi vuoden alkupuolella leikkaukseen, jossa minulle tehdään uusi rinta. Tuntuu siltä, että kun korjausleikkaus on tehty, saan jätettyä tämän kaiken taakseni.

Korjausleikkaukseen Siukola menee yksityiselle puolelle vakuutuksen turvin.

– En päässyt julkiselle puolelle korjausleikkaukseen, koska minulla oli liikaa painoa. Sairausaikana käytetty kortisoni nosti painoani kymmenellä kilolla.

Onnekseen Siukolalla on ennen syntymää otettu vakuutus, joka korvaa tulevan leikkauksen kustannukset.

Seuraavat kolme vuotta ovat sairauden uusimisen kannalta tärkein varoaika.

– Aluksi mietin sitä paljon. Nyt ajattelen, että jos vain mietin ja murehdin, hoitojen pinnistelyt menevät hukkaan.

Noora Siukola kokee muuttuneensa sairauden aikana.

– Omat ajatukseni ovat muuttuneet, eivätkä pienet asiat tunnu nyt yhtä isoilta kuin ennen. Sanon myös helposti miltä minusta tuntuu, sitä en tehnyt aiemmin. Sairastumiseni on myös parantanut parisuhteen kommunikaatiota.

Sairaudestaan kertomisen suhteen Siukola kertoo olleensa todella avoin.

– Välillä olen tuntenut kiukkua. Olen miettinyt, että miksi juuri minä sairastuin, vaikka suvussani ei ole syöpätapauksia ja olen elänyt normielämää? Nyt olen tyytynyt siihen, että en saa koskaan selville miksi. Minulla vain kävi huono tuuri.

Noora Siukolalla on edessään tärkeä tapahtuma. Edessä ovat sairastumisen vuoksi siirtyneet häät, joita pariskunta viettää Katajanokan vanhassa vankilassa yhdessä pienen ystävä- ja sukulaisjoukon kanssa.

– Olen tarkka yksityiskohdissa ja askartelen paljon, joten tekemistä riittää, Siukola nauraa.